Lukijalta: Lihaosuuskunnan jäsen ei ole vain myyjä vaan omistaja

MT kirjoittaa Atrian ja HK:n tuottajahinnoista (19.5.) todeten, että omistajaosuuskuntien vahva asema ei tuo parempaa tuottajahintaa.

Molemmat yhtiöt siirsivät 1990-luvulla lihaliiketoiminnan omistamaansa pörssiyhtiöön. Koska pörssiyhtiön on kohdeltava kaikkia osakkeenomistajia yhdenvertaisesti, hinnoittelun liikkumavara on rajallinen. Markkinat seuraavat, ettei osuuskuntia tai sen jäseniä suosita muiden osakkaiden kustannuksella.

Kirjoituksessa annetaan virheellinen kuva osuuspääoman koron roolista vertaamalla sitä lihatilan liikevaihtoon, kun vertailukohdan tulee olla tilan voitto.

Suurten sisään maksettujen osuuspääomien vuoksi koron merkitys yksittäiselle tilalle voi olla hyvinkin merkittävä. Lihaosuuskunnat ovat olleet vakaita koronmaksajia lihan hinnan heilahteluista huolimatta. Sijoitettuun pääomaan verrattuna jäsenten saamat korot ovat olleet erinomaista tasoa.

Aiheesta käytävän keskustelun iso ongelma on siinä, että lihantuottaja nähdään usein vain pelkkänä raaka-aineen myyjänä, vaikka hän on myös yrityksen omistaja. Omistajuus tarkoittaa valtaa päättää ylijäämän käytöstä, kuten koroista, sekä velvollisuutta valita ja valvoa edustajia hallintoon.

Tuoreen tutkimuksen viesti on huolestuttava: suomalaisissa tuottajaosuuskunnissa omistajan ääni on monesti heikko. Samaan aikaan perheyritykset hakevat etumatkaa vahvasta omistajuudesta.

Jäsenomistajien on aktiivisesti vaadittava yritykseltään ja sen hallinnolta tehokkuutta. Hyväkään strategia ei kanna ilman tehokasta toimeenpanoa, joka viime kädessä luo kannattavuuden ja lisää jaettavia euroja.

Jäsenillä on velvollisuus olla aktiivisia omistajaroolissaan. Kukaan muu ei voi tätä roolia korvata. Hallintoelimiin on valittava parhaat mahdolliset henkilöt ja heidän osaamistaan tulee jatkuvasti kehittää.

Kari Huhtala

KTT, MMM

osuustoiminnan ja keskinäisyyden työelämäprofessori

Turun yliopiston Kauppakorkeakoulu