Asioista pitäisi pystyä puhua ääneen, sanoo naudanlihatuottaja Pekka Markkanen. Kuva: Pentti VänskäKaksi jättiä sanelee lihan tien tilalta pöytään
Lihatalojen myöntämät lainat sitovat suurimman osan suomalaisista nautatuottajista tiukasti yhtiöihin.TilaajalleSuomessa kaksi suurta lihataloa, Atria ja HK Foods, päättävät, millaista lihaa tiloilla kasvatetaan ja paljonko tuottajalle siitä maksetaan.
Viljelijä ei vapaasti valitse asiakkaitaan tai neuvottele hinnoista, koska lähes kaikki naudanlihatuottajat ovat lihatalojen myöntämien, kalliiden lainojen varassa.
Näin on rautalampilaisen Pekka Markkasenkin tilalla. Hän kasvattaa luomupihvihiehoja. Tuotantosopimus on A-tuottajien eli Atrian kanssa.
Tuottajan rooliksi jää totella tai ottaa riski toimeentulonsa menetyksestä. Tuottajien pelkona on, että he joutuvat lihatalon epäsuosioon, mikä vaikeuttaa yhteistyötä.
Naudanlihantuottajien rivistöstä on jo pitkään kuulunut hiljaisia soraääniä tyytymättömyydestä naudanlihan tuotantoketjuun.
”Asioista pitää pystyä puhumaan ääneen”, sanoo Markkanen.
Pekka Markkanen kasvattaa Rautalammilla luomupihvihiehoja. Kuva: Pentti VänskäHänen mukaansa kilpailulailla pelotellaan A-tuottajien palavereissa.
”Palaverien alussa vannotetaan, ettei hinnoista saa puhua ulkopuolella, koska muuten yhtiö voi saada kartellisakot”, Markkanen kertoo.
Hänen mukaansa kartellisakon määräksi on maalailtu 10:tä prosenttia yhtiön maailmanlaajuisesta liikevaihdosta, jolloin sakko olisi noin 180 miljoonaa euroa.
Markkanen pitää mittakaavaa ylimitoitettuna. Hän pyrkii selvittämään asian todellisuuspohjaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolta.
”Atrialla käydään jatkuvaa ja monikanavaista vuoropuhelua sopimustuottajiemme ja tuottajaomistajiemme kanssa, ja palautetta hyödynnetään toiminnan kehittämisessä. Pitkäaikaiset sopimussuhteet perustuvat molemminpuoliseen luottamukseen ja tavoitteeseen kehittää tuotantoa yhdessä”, toteaa Atria Tuottajat toimitusjohtaja Reijo Flink sähköpostivastauksessaan.
”Atrialaisessa kokonaisuudessa tuottajaomistajien ääni kuuluu eri hallintorakenteiden kautta. Jatkuva vuorovaikutus tuottajien kautta takaa myös sen, että he saavat ajantasaista tietoa markkinoiden kehityksestä ja näkymistä”, Flink jatkaa.
Samalla linjalla on HK Foodsin lihaliiketoiminnan johtaja Mikko Järvinen.
”Työtä tehdään hyvässä yhteistyössä ja hengessä. Yhteistyöhön kuuluu hankalista asioista keskustelu puolin ja toisin. Teemme ja kehitämme yhteistyötä tuottajiemme kanssa lihalajikohtaisissa yhteistyöryhmissämme jatkuvasti”, Järvinen sanoo.
”Lihantuottajat ovat itsenäisiä yrittäjiä, jotka toimivat yrittäjien tavoin. Sopimustuotannosta sovitaan yhteistyösopimuksessa. Sopimukset ovat kahdenvälisiä, ja luonnollisesti liikesalaisuuksia. Sopimustuotanto on vapaaehtoista ja sopimus on irtisanottavissa aivan normaalisti. Me HK Foodsissa pyrimme siihen, että sopimustuotanto on hyvä vaihtoehto molemmille osapuolille”, Järvinen jatkaa.
”80 prosenttia loppukasvatetuista eläimistä on luototettu lihatalojen kautta.”
Sopimuskumppanin kritisointi on tässä tapauksessa perusteltua, sillä Suomessa naudanlihan markkinaa hallitsee käytännössä kaksi suurta pörssiyhtiötä ja naudanlihan tuottajahinta on jäänyt Euroopan hinnoista.
”80 prosenttia loppukasvatetuista eläimistä on luototettu lihatalojen kautta”, Markkanen sanoo.
Valtaosa teurastettavista naudoista on peräisin maitotiloilta. Lihatalo välittää maitorotuisia vasikoita sekä emolehmätuottajiensa vasikoita väli- ja loppukasvattajille, jotka usein joutuvat käyttämään lihatalon tarjoamaa luottoa vasikoiden ostoon.
Maaseudulla kiinteistöjen vakuusarvot ovat pienentyneet, ja tuotantoon investoineilla tiloilla vakuudet on usein tarkasti käytössä.
”Vasikat eivät käy vakuutena pankeille”, Markkanen tokaisee.
Markkasenkin tilan vakuusarvo on tuotantoon nähden pieni. Hän on aloittanut eläintuotannon tyhjästä 20 vuotta sitten, ensin emolehmätuottajana, josta siirtyi vuonna 2019 luomupihvihiehojen loppukasvattajaksi.
”Kun on aloitettu 3,5 peltohehtaarista ilman tuotantorakennuksia ja 70-luvun koneilla, ja on pitänyt investoida kaikkeen mahdolliseen, vakuudet ovat olleet välillä tiukoilla.”
Teurastamon eläinluotot ovat tulleet tutuksi Markkaselle.
”Kun vasikoiden hinnat ovat kohonneet kymmeniä prosentteja, kasvavat myös tilojen eläinluottojen määrät samoilla prosenteilla.”
”On tärkeää, että HK Foodsilla on vasikoille kasvatuspaikat, kun teemme tuotantosopimuksia vasikoiden myyjien kanssa. Tämä tuo ennustettavuutta ja vakautta nautaketjun toimintaan ja ohjattavuuteen sekä tilalle että lihayritykselle”, HK:n Järvinen sanoo.
”Tuottajien rahoitukseen liittyvät ratkaisut ovat syntyneet pitkälti käytännön tarpeista varmistaa tuotannon jatkuvuus. Eläinrahoitusmallit mahdollistavat investointeja tilanteessa, jossa perinteinen vakuuspohja on rajallinen”, Atrian Flink puolestaan toteaa.
Molemmat haastatellut lihatalot korostavat, että rahoitusmallit sisältävät erilaisia palveluja, kuten neuvontaa ja riskienhallintaa.
”Tavoitteena on, että ratkaisut ovat kilpailukykyisiä ja läpinäkyviä sekä tukevat tilojen investointikykyä. Samalla etsimme jatkuvasti keinoja parantaa tuottajien rahoituksen saatavuutta ja ehtoja yhteistyössä rahoittajien kanssa”, näkee Atrian Flink.
Luoton ottaminen eläinten hankintaan antaa tuottajalle mahdollisuuden tuottaa, mutta samalla se sitoo tuottajan myymään teuraskypsän eläimen takaisin luoton antaneelle teurastamolle. Se tekee kilpailusta vaikeaa ja hinnanmuodostuksesta yksipuolista.
”Eihän lihatalon ’omista’ eläimistä kannata maksaa täyttä hintaa takaisin”, Markkanen sanoo.
Erityisesti pihvivasikoiden hintoja on kuitenkin Markkasen mukaan nostettu reilusti. Myös lehmän hinnat ovat olleet nousussa.
Se on hyvä asia emolehmätilallisille ja maidontuottajille, mutta kolikolla on kääntöpuolensa.
”Emolehmätuottajat eivät tällöin lähde myymään ulkomaille. Lehmästä kannattaa maksaa, koska silloin sen saa ketjutettua jompaankumpaan isoon teurastamoon.”
Naudanlihamarkkinat pysyvät siis tiukasti lihatalojen näpeissä, kun ne, jotka periaatteessa pystyisivät käymään kauppaa muidenkin tahojen kanssa, pidetään tyytyväisinä.
”Edellisetkin kustannusten nousut ovat jääneet kuittaamatta, nyt tähän tuli vielä polttoaineen hinnan nousu.”
Myös Markkaselle maksettavan teurashiehon hinta on noussut. Ei kuitenkaan riittävästi.
”Edellisetkin kustannusten nousut ovat jääneet kuittaamatta, nyt tähän tuli vielä polttoaineen hinnan nousu.”
Markkasen mukaan tilanne on plus-miinus-nolla, koska vasikan hinnan nousu syö ison osan teuraseläimen hinnan noususta.
Mikko Leikola on irtisanonut tuotantosopimuksensa HK:n kanssa. Kuva: Sanne KatainenMikko Leikola on emolehmätuottaja Lohjalta. Hän näkee naudanlihan tuotantoketjussa kolme perustavaa ongelmaa.
Hän on pettynyt siihen, että lihatalot eivät ole lähteneet hakemaan Euroopasta parempaa hintaa. Se olisi mahdollistanut myös tuottajille paremman tilityshinnan maksamisen.
Naudanlihamarkkinoilla olisi pitänyt toteutua kysynnän ja tarjonnan laki: niin kauan nostetaan hintaa, kun tuotetta menee kaupaksi, Leikola sanoo.
Koska näin ei käynyt, vaan jauhelihahyllyt huusivat tyhjyyttään, Leikola katsoo, että totuus tuli esiin.
”Ei osata myydä.”
Hän on vastikään irtisanonut sopimuksensa HK:n kanssa.
HK Foods on jo aiemmin kertonut panostavansa nimenomaan kotimaiseen markkinaan, ja Järvinen vahvistaa HK:lta yrityksen halun edelleen pitää huolta siitä, että suomalaisille riittää Suomessa kotimaista naudanlihaa.
”Seuraamme vientimarkkinaa ja arvioimme vientimahdollisuuksia”, Järvinen kuitenkin sanoo.
Reijo Flink puolestaan muistuttaa, että vaikka Atria kehittää vientimahdollisuuksia alati, niin vienti ei ole Flinkin mielestä yksiselitteinen ratkaisu kestävyyshaasteisiin, sillä markkinat ovat kilpailtuja.
”Brändin ja markkinoinnin kehittäminen on kuitenkin keskeinen osa strategiaamme ja panostamme jatkossakin lisäarvon rakentamiseen”, päättää Flink.
Leikolan mielestä tuottajien omistamien lihatalojen pitäisi tarjota tuottajilleen halvinta markkinoilta saatavaa luottoa. Kuva: Sanne KatainenMyös Leikola pitää luottoja tuottajan kannalta hankalina. Hänen mukaansa lihatalo ottaa luottojen korkoihin oman välimarginaalinsa, jonka tuottaja maksaa.
”HK takaa eläinluottoja, joiden rahoittaja on pankki. Näiden luottojen korko on edullisempi”, Leikola kertoo.
Pankilta saadussa luotossa on kuitenkin raja, joka nyt monilla ylittyy, kun vasikan hinta on noussut, Leikola sanoo.
”Kun luottoraja menee yli, tippuu tuottaja HK:n omalle luotolle, jonka korko on pankin korkoa kovempi.”
Tuottajien omistamien lihatalojen pitäisi Leikolan mukaan tarjota tuottajilleen halvinta markkinoilta saatavaa luottoa.
”Koko ketjun pitää puhaltaa samaan hiileen ja tehdä yhteistyötä yhteisen päämäärän eteen. Ja se on Suomen menestyminen.”
Kauhajoelle valmistui vuonna 2013 teurastamo, jossa kapasiteettia on yllin kyllin. Se kertoo Leikolan mielestä tehottomasta jatkojalostuksesta.
Leikola ihmettelee myös sitä, miten Atria on sitonut valtavasti pääomaa Kauhajoen teurastamoon.
”Kaikki Suomen naudat voitaisiin teurastaa Kauhajoen teurastamolla.”
Kauhajoelle valmistui vuonna 2013 teurastamo, jossa kapasiteettia on yllin kyllin. Se kertoo Leikolan mielestä tehottomasta jatkojalostuksesta.
Koska kapasiteettia on paljon, pitäisi naudanlihantuotantoa lisätä Suomessa reippaasti. Etenkin nyt, kun viljan viljelyn kannattavuus on heikko. Se vaatisi Leikolan mukaan tehokasta vientiä, brändäystä, imagoa ja markkinointia, ei pelkän massan tuottamista.
Siihen ei siiloutunut ja kankea pörssiyhtiö tahdo taipua. Leikolaltakin on kysytty esimerkiksi eläinten laidunnuksesta, mutta tietoa ei hänen mukaansa ole käytetty mihinkään.
Osa Pekka Markkasen tilalta lähtevästä lihasta menee vientiin. Vientiruhojen hinnasta ei tehdä rasvavähennyksiä, kun taas Suomeen jäävissä rasvaluokka määrittelee tuottajalle maksettavaa hintaa. Kuva: Pentti VänskäLihan hinnoittelu Suomessa ei saa Leikolalta kiitosta.
”Hinnoitellaan rasvaluokan ja ruholuokan mukaan, mutta syöntilaatua ei huomioida ollenkaan.”
Teurastilin määrittelee pitkälti se, että teuraan ruho pitää olla iso, lihaksikas ja vähärasvainen. Liian lihavasta naudasta rokotetaan rasvavähennyksin.
Todellisuudessa rasva, naudan ikä ja ruokinta vaikuttavat syöntilaatuun.
Syöntilaatua arvotetaan Euroopassa. Esimerkiksi Pekka Markkasen lihahiehojen loppukasvatus on erikoistunutta tuotantoa, joka isoilta osin menee vientiin. Se näkyy hinnoittelussa.
”Keski-Euroopassa arvostetaan rasvaisempaa lihaa, siksi vientiruhojen hinnasta ei tehdä rasvavähennyksiä.”
Naudanlihan tuottajahinnat ovat kyllä nousseet, mutta lihasta saatava kate ei, sillä tuotantokustannusten ovat nousseet. Kuva: Pentti VänskäSysteemissä on isoja rakenteellisia epäkohtia, joita on vaikea muuttaa, sanoo Pekka Markkanen.
”Ketju on muotoutunut tällaiseksi pikkuhiljaa.”
On selvää, että tuottaja ei pärjää ilman jalostavaa teollisuutta. Sekä Atria että HK ovat aikoinaan saaneet alkunsa lihantuottajien perustamista osuuskunnista.
”Yksi osuuskuntatoiminnan perusarvoista on avoimuus, se ei nyt toteudu kun osuuskuntien tytäryhtiöt määrittävät, mitä me osuuskuntien osakkaat saamme puhua ja mitä emme”, Markkanen sanoo.
”Mielestäni meidän tuottajien on saatava puhua asioistamme avoimesti, ja tähän haluan muitakin rohkaista. Ei tässä mistään valtionsalaisuuksista ole kyse. Vastaavista puhutaan täysin avoimesti monella muulla tuotannon ja teollisuuden alalla.”
Muokattu 20.5. klo 12.08: Täydennetty HK Foodsin Järvisen kommentilla. Yhtiö seuraa vientimarkkinaa ja arvioi vientimahdollisuuksia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
