Lukijalta: Vihreän siirtymän huuma voi jättää jälkeensä tarpeettomia muistomerkkejä
Nykyinen, vanhentunut lainsäädäntömme ei velvoita ketään siivoamaan jälkiään ja ennallistamaan luontoa hankkeen rauettua, kirjoittaa Markku Peutere. ”Investointihuumassa on pakko painaa jarrua ja vaatia vastuuta.”
Johtokäytävää. Kuvituskuva. Kuva: Tarmo LehtosaloSuomessa eletään parhaillaan datakeskusten ja vihreän siirtymän investointihuumassa. Miljardipuheiden varjolla maaseutua ja metsiä jyrätään järeiden suurjännitelinjojen alle kovalla kiireellä.
Mutta mitä tapahtuu, kun suuri hanke peruuntuukin matkan varrella?
Maanomistajalle ja luonnolle käteen jää vain ruma, tarpeeton teollinen muistomerkki. Linjat lunastetaan usein "varmuuden vuoksi" jo varhaisessa vaiheessa. Jos hanke kaatuu, sähkölinja jää maastoon jännitteettömäksi odottamaan tulevaa käyttöä, sillä sen purkaminen on kallista.
Investointihuumassa on pakko painaa jarrua ja vaatia vastuuta.
Vahinko luonnolle on kuitenkin jo tapahtunut. Perintömetsät on kaadettu, maisema rikottu ja elinympäristöt pirstottu. Nykyinen, vanhentunut lainsäädäntömme ei velvoita ketään siivoamaan jälkiään ja ennallistamaan luontoa hankkeen rauettua.
Investointihuumassa on pakko painaa jarrua ja vaatia vastuuta. Hankkeiden vakuuksien tulisi olla niin korkeita, että niillä katetaan linjojen täydellinen purkaminen, jos hanke peruuntuu.
Suomen luonnosta ei saa tehdä tyhjien lupausten kaatopaikkaa.
Markku Peutere
Lemi
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
