Asiantuntijalta: Vihreä siirtymä tarvitsee oikeudenmukaiset ja vahvemmat säännöt

Suomessa ja koko Euroopassa tavoitellaan vihreää, puhdasta siirtymää. Se on suuri systeeminen muutos, jonka myötä EU:n on tarkoitus saavuttaa ilmastotavoitteensa, erottaa talouskasvu resurssien käytöstä ja tehdä tämä oikeudenmukaisesti.

Ollakseen kestävää ja vastuullista, siirtymän lähtökohtana tulee olla vähähiiliset materiaali- ja energiatehokkuutta ja luonnon monimuotoisuutta edistävät ratkaisut. Tavoitteena tulisi olla myös ylikulutuksen lopettaminen. Kohtuus kaikessa, on välttämätön ohjenuora koko yhteiskunnassa.

Hyviksi tarkoitetuista tavoitteista huolimatta elinkeinoelämän ponnekkaasti ajamat ja maan hallituksen kiirehtimät vihreän siirtymän nykytoimet uhkaavat kuitenkin kiihdyttää luontokatoa entisestään.

Uusiutuvan energian hankkeita pyritään toteuttamaan vauhdilla, osin ilman huolellista kokonaisharkintaa. Hankkeiden ympäristö- ja yhteisvaikutusten arviointi ja huomiointi jää kiireen jalkoihin. On esitetty muun muassa tuulivoimaloiden kokonaisvaltaisen sijainnin ohjauksen heikentämistä poistamalla ne maakuntakaavoissa käsiteltävistä asioista. Seurauksia ei hallitse pian kukaan.

Haittoja luonnolle on jo nähtävissä tärkeiden ekologisten yhteyksien katkeamisena ja arvokkaiden elinympäristöjen entistä kiivaampana, jo entuudestaan ihmistoiminnan aiheuttamana pirstaloitumisena.

Nyt on pysähdyttävä. Tarvitaan huolellista ja harkittua etenemistä, aidosti kestävä reitti kohtuutalouteen.

Vihreän siirtymän nimissä pyritään edistämään myös kallioperän kaivannaisten maksimaalista hyödyntämistä, vedoten kriittisten raaka-aineiden, kuten akkuteollisuuden metallien tarpeeseen. Kaivoshankkeita eivät näytä hidastavan luonnonsuojelualueet eivätkä huomattavan haitalliset ympäristövaikutuksetkaan.

Viranomaisten tai oikeuslaitoksen torppaamia hankkeita viritellään yhä uudelleen. Paikallisten asukkaiden piina pitkittyy pahimmillaan vuosikymmenien mittaiseksi. Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset ovat kiistattomia ja pitkäkestoisia.

On rehellistä todeta, että kulutusta rikkaissa länsimaissa, kuten Suomessa, on laskettava nykytasosta. Muutoin luonnonvarat yksinkertaisesti eivät riitä. On rohkaisevaa, että tuotantotapoja muuttamalla suomalaisten kotitalouksien hiilijalanjälki on pienentynyt huomattavasti. Samaan aikaan huolestuttava viesti on, että kotitalouksien kulutus kasvaa yhä.

Kotitaloudet yksin eivät laivaa käännä, tarvitaan koko yhteiskunnan ja elinkeinoelämän läpileikkaavia rakenteellisia muutoksia – rohkeutta tunnustaa tosiasiat, vaikkei se suosittua olekaan.

Edes uusiutuvaa sähköä ei ole kestävää tuottaa reilusti yli oman tarpeen. Haittavaikutusten kärsijänä on Suomen luonto, sen maisemat, puhtaus ja lajirikkaus. On osattava tehdä paremmin harkiten ja kohtuudella.

Ympäristön hyvän tilan turvaamiseksi energia- ja kaivoshankkeiden valmistelun tulee perustua huolellisiin ja riittäviin selvityksiin, vaihtoehtojen tarkasteluun ja varovaisuusperiaatteen noudattamiseen.

Yhtenä vaihtoehtona tulee aina olla ympäristölle haitalliseksi arvioidusta hankkeesta luopuminen.

Sujuvan, luotettavan ja korkealaatuisen ympäristöllisen lupamenettelyn tärkeimpiä edellytyksiä ovat lupa- ja valvontaviranomaisen riittävät resurssit, yleistä ympäristöetua valvovan valtion viranomaisen itsenäinen ja riippumaton asema sekä kansalaisten perusoikeus osallistua ja vaikuttaa elinympäristöään koskeviin suunnitelmiin. Tämä kaikki tarvitaan, riippumatta aluehallintouudistuksen myötä syntyvästä virastorakenteesta ja lainsäädännön yksityiskohdista.

Nyt vaikuttaa siltä, että hallituksen ajamat sujuvoittamis- ja poikkeamispykälät voivat johtaa yhä nopeampaan neitseellisten raaka-aineiden kulutukseen. Kun samalla pyritään heikentämään kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia ja kaventamaan viranomaisten keinoja valvoa yleistä etua, on lopputulos kestämätön.

Ekologisesti kestävän yhteiskunnallisen murroksen toteuttamisella on kiire. Aidosti vastuullisen siirtymän tulee pureutua ympäristökriisien juurisyyhyn, luonnonvarojen ylikulutukseen ja edistää päästövähennysten rinnalla luontokadon pysäyttämistä ja vesistöjen hyvää tilaa.

Suomalaisten tuki ilmasto- ja luontotoimille on vahva. On harkittava huolella, millä toimilla tasapaino luonnonvarojen käytön suhteen voidaan kestävästi saavuttaa. Vain siten siirtymä kohtuutalouteen voi toteutua oikeudenmukaisesti ja ympäristöä lisää vahingoittamatta.

Hanna Halmeenpää

puheenjohtaja

Tapani Veistola

toiminnanjohtaja

Suomen luonnonsuojeluliitto