Hukkaako EU taas biotalouden mahdollisuuden? Viestit komission suunnalta ovat edelleen ristiriitaisia

Ursula von der Leyenin komissio on nostanut EU:n ytimeen kilpailukyvyn, turvallisuuden, omavaraisuuden ja kestävän vaurauden teemat. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa eurooppalainen biotalous – ja sen ytimessä metsäsektori – voi toimia ratkaisevana voimana.

Komissio on aloittanut EU:n biotalousstrategian uudistamisen. Ensimmäinen strategia laadittiin vuonna 2012 ja se päivitettiin 2018. Jos ollaan rehellisiä, ei näistä kahdesta strategiasta ole kuluneiden vuosien aikana kuulunut juuri mitään.

Viimeisin päivitys lakaistiin maton alle, kun varapuheenjohtaja Frans Timmermans aloitti metsien käyttöä rajoittavien aloitteiden vyöryn. Sen vyöryn tuloksia ihmettelemme vielä pitkään, kun aloitteita toimeenpannaan kansallisesti.

Parhaillaan on käynnissä biotalousstrategiaa koskeva julkinen kuuleminen. Taustoituksessaan komissio noteeraa uhkakuvaksi sen, että EU on jäämässä jälkeen USA:n, Kiinan ja Intian biotalouden nopeasta kehityksestä.

Myös politiikan hajanaisuus haittaa EU:n mahdollisuuksia saavuttaa johtava asema kasvavilla markkinoilla. Totta joka sana. Nyt olisikin täydellinen tilaisuus vahvistaa metsäsektorin ja puupohjaisten tuotteiden merkitystä siirryttäessä kohti kestävämpää tulevaisuutta.

Turvallisuus ja omavaraisuus kulkevat käsi kädessä. Komissio ja jäsenvaltiot haluavat vähentää raaka-aineriippuvuutta EU:n ulkopuolisista maista. Tässä tilanteessa eurooppalaisella puulla voi olla iso rooli. Hyvänä esimerkkinä Suomi.

Metsäteollisuutemme raaka-aineesta 95 prosenttia on kotimaista. Metsäteollisuus toimii ympäri maan ja luo joka päivä hyvinvointia ja toimintaedellytyksiä alueille.

Ruotsalaisella EU:n ympäristökomissaari Jessica Roswallilla on nyt näytön paikka, sillä hänen osastonsa on päävastuussa biotalousstrategian päivityksestä. Keskeinen kysymys kuuluu: onko virkakunta sisäistänyt komission uuden suunnan, vai elääkö halu lisätä metsien käytön rajoitteita yhä vahvana?

Vastaus ei ole lainkaan selvä, sillä viestit komission suunnalta ovat edelleen ristiriitaisia. Suomen ja metsäsektorin onkin tärkeää osallistua strategiaprosessiin aktiivisesti. Vaikuttaminen ei kuitenkaan onnistu yksin vaan yhteistyössä eri jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa.

Yhtenä keskustelun aiheena ovat metsiä koskevat kestävyyskriteerit. Komission virkakunta haluaisi luoda kriteerit, jotka koskisivat jatkossa kaikkea puun käyttöä.

Vaatimukset tuntuvat kohtuuttomilta tilanteessa, jossa metsäkatoasetuksen soveltaminen on yrityksissä alkamassa, kansalliset ennallistamissuunnitelmat ovat valmistelussa jäsenvaltioissa ja metsien hiilinielujen roolia pohditaan koko EU:n tasolla.

Uusien aloitteiden sijaan tulisi olemassa olevat aloitteet saada järkevästi toimeenpanoon ja katsoa huolella niiden vaikutuksia. Siitä hyötyisi koko Eurooppa.