Ennallistaminen ei ala tyhjästä

Ennallistamisasetuksen hyväksymisestä tulee kesällä kuluneeksi kaksi vuotta. Jonkinlaisesta alkuhämmennyksestä selvittyään EU:n jäsenvaltiot ovat valmistelleet kansallisia ennallistamissuunnitelmiaan – kukin omalla tahdillaan.

Suunnitelmaluonnokset tulisi lähettää komission tarkistettavaksi ja kommentoitavaksi alkusyksystä. Mielenkiintoista nähdä, kuinka moni maa tuolloin luonnoksensa lähettää ja kuinka erilaisia ne yhtenäisistä tavoitteista huolimatta sisällöltään ovat. Liikkumavaraahan asetus jäsenvaltioille toimeenpanoon antaa.

Kuten asetuksessa tuodaan esiin, ennallistaminen tarkoittaa luonnon tilan parantamista, ja silloin työkalut voivat olla hyvin monipuolisia. Asetuksessa myös korostetaan yhteiskunnan eri osa-alueiden huomioon ottamista kansallisessa toimeenpanossa. Se tarkoittaa ekologisten näkökulmien lisäksi vahvaa sosiaalista ja taloudellista tulokulmaa.

Kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelun aikana on viimeistään tullut selväksi kokonaisuuden mittakaava Suomessa sekä mahdolliset vaikutukset metsäsektoriin. Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan ennallistamisen myötä tuottavaa metsämaata (kasvu yli 1 kuutiometri hehtaarilla) siirtyisi puuntuotannon ulkopuolelle 0,5–1,4 miljoonaa hehtaaria. Kitumaa huomioiden yhteensä 0,7–2 miljoonaa hehtaaria.

Lisäksi metsänkäsittelyyn tulisi muutoksia. Se, siirtyvätkö kohteet kokonaan käytön ulkopuolelle vai voiko niillä harjoittaa metsätaloutta, on siis aivan ratkaisevaa.

Samalla on tärkeää tiedostaa, miten laajasti metsänomistajat jo nyt tekevät erilaisia toimia luonnon tilan parantamiseksi. Niistä puhutaan aivan liian vähän, paikoin jopa vähätellen. ”Kun ei ole tehty juuri mitään.”

Suomessa ennallistaminen on useimmiten nähty käytön ulkopuolelle jättämisenä eli turvemaiden ennallistamisena tai metsien suojelemisena esimerkiksi vapaaehtoisuuteen perustuvan Metso-ohjelman kautta. Ne ovat erittäin tärkeitä toimia, mutta eivät suinkaan ainoita.

Metsissä luonnonhoidon toimia on tehty jo pitkään osana metsätaloutta. Siinä metsäsertifioinnilla on ollut merkittävä rooli. Arjen toimet näkyvät kasvavina määrinä säästöpuita, pysty- ja maalahopuuta sekä tekopökkelöitä. Ne näkyvät myös tiheikköinä ja suojavyöhykkeinä vesistöjen ympärillä. Sekapuustoisuuden lisääminen on sekin osa ennallistamisasetuksen käytännön toimia, kuten myös lehtojen ja harjurinteiden piirteitä parantavat metsänhoitotoimet sekä kulotus.

On siis tehty ja tehdään paljon ja monipuolisesti!

Valtion mailla toimia on tehty jo pitkään niin suojelualueilla budjettirahoituksella kuin monikäyttömetsissä Metsätalous oy:n tulorahoituksella.

Ennallistamisasetuksen toimeenpano on Suomelle erittäin haastava rasti, ja realismia tarvitaan. Toimeenpanoa ei edistä se, että metsänomistajien jo tehdyn työn arvoa ei nosteta esiin tai että yhteensovittavia, monipuolisia ratkaisuja ei aidosti etsitä. Voisiko tähänkin siis sopia sanonta: ”Posin kautta.”

Kolumnin kirjoittaja on Metsähallitus Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja.