Pidä ennallistamisen valmistelua silmällä – yksittäiselle metsänomistajalle vaikutus voi olla suuri

Ennallistamisasetus hyväksyttiin ja se astuu voimaan lähikuukausina. Tämän jälkeen Suomessa alkaa kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu. Asetuksen vaikutukset metsätalouteen tulevat riippumaan suunnitelman sisällöstä ja kansallisista tulkinnoista sekä siitä, millaisia muutoksia ne edellyttävät metsätalouden nykyisiin käytäntöihin.

Asetuksen yleistavoitteena on ennallistaa 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä. Tavoite täytetään ennallistamalla EU:n luonto- ja lintudirektiiveissä määritettyjä luonto- ja lajityyppejä sekä muuta metsäluontoa. Ennallistamisella tarkoitetaan ekosysteemien rakenteen ja toimintojen parantamista, jotta metsän rakenne kehittyy lähemmäs luonnontilaisen metsän rakennetta.

Ennallistamissuunnitelmassa määritetään kansallinen toteutus eli mitä ennallistetaan ja miten. Valmisteluun on aikaa kaksi vuotta, jonka jälkeen suunnitelma toimitetaan komission arvioitavaksi. Komissiolla on puoli vuotta aikaa arvioida sen sisältöä. Tämän perään jäsenmaalla on puoli vuotta aikaa tehdä tarvittavat muutokset ja aloittaa toimeenpano.

Direktiiviluontotyyppien ennallistamisella on PTT:n selvityksen mukaan metsätalouteen koko Suomen mittakaavassa todennäköisesti pieni vaikutus. Tosin se voi kohdistua maantieteellisesti epätasaisesti. Yksittäiselle metsänomistajalle luontotyyppien ennallistamisen taloudellinen vaikutus voi olla suuri, jos ennallistaminen rajoittaa hänen metsiensä käyttöä. Eniten ennallistamistarvetta on arvioitu olevan luonnonmetsissä, tunturikoivikoissa sekä mahdollisesti lehdoissa ja harjumetsissä.

Yksityismetsätalouteen ennallistamisasetuksen merkittävin muutos on muun metsäluonnon ennallistamisella, jonka tavoitteena on lisätä esimerkiksi lahopuun määrää ja puulajien monimuotoisuutta. Vaikutukset riippuvat siitä minkä verran ennallistamistoimenpiteet tiukentavat lakien ja metsäsertifikaattien vaatimuksia.

Lopulta ennallistamisasetuksen vaikutusten laajuus riippuu direktiiviluontotyyppien ja -lajien ennallistamistarpeesta, valittavista ennallistamistoimenpiteistä ja esimerkiksi tavoiteltavasta lahopuun määrästä. Näistä laaditaan kansalliset linjaukset seuraavan kahden vuoden aikana.

Asetuksessa säädetään, että ennallistamissuunnitelman valmistelun tulee olla avointa, läpinäkyvää ja mikä tärkeintä sidosryhmille tulee antaa jo varhaisessa vaiheessa vaikutusmahdollisuus. Toivotaan siis vilkasta ja monipuolista keskustelua.

Kirjoittaja on Pellervon Taloustutkimuksen metsäekonomisti