Yliö: Perunasyöpä, koloradonkuoriainen ja karviaishärmä – pelätyt tuontiuhat olivat kimmoke sata vuotta sitten säädetylle laille

Ensimmäinen kasvinsuojelulaki astui Suomessa voimaan vuonna 1925. Se oli alku määrätietoiselle työlle kasvien terveyden suojelemiseksi – sata vuotta kestäneelle työlle, joka jatkuu edelleen.

Nykyään kasvinterveys on yhä tärkeämpi osa ruokaturvaa, kestävää maataloutta ja kansainvälistä kauppaa.

Kehittyvien kauppayhteyksien myötä 1800–1900-luvun vaihteessa myös kasvintuhoojat saivat uusia leviämistapoja.

Kaavailut kasvinsuojelulaista alkoivat ensi kerran jo 1800-luvulla, kun ensimmäiset Euroopassa tehdyt koloradonkuoriaislöydökset aiheuttivat laajalti huolta. Varsinaista lakia ei säädetty, mutta perunan tuonti jopa kiellettiin 1870-luvulla muualta paitsi Venäjältä. Sittemmin lakia lievennettiin, kunnes kielto lopulta kumottiin 1910.

Vuonna 1907 tehtiin ensimmäinen ehdotus Suomen kasvinsuojelulaiksi amerikkalaisen karviaishärmän leviämisen estämiseksi. Lakiehdotus kuitenkin vielä tuolloin hylättiin, koska maatalousvaliokunta piti ehdotusta puutteellisena ja liian yleisenä.

Vakavin Euroopassa 1900-luvun alussa levinnyt kasvintuhooja oli perunasyöpä. Nykyään perunasyöpää aiheuttava Synchytrium endobioticum -sieni on listattu karanteenikasvintuhoojaksi ja se kuuluu Euroopan unionin kasvinterveyslainsäädännön piiriin. Tauti on erityisen haastava, sillä sen kestoitiöt voivat säilyä maaperässä jopa vuosikymmeniä.

Perunasyöpää havaittiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1924 Kirkkonummella. Vuoden 1930 loppuun mennessä taudin saastuttamia maa-aloja oli yhteensä noin 24 hehtaaria, pääasiassa Uudenmaan, Hämeen ja Kymen lääneissä.

Perunasyövän leviämistä edisti erityisesti perunoiden kuljetus ja kaupankäynti sekä tiheästi asuttujen alueiden viljelykäytännöt.

Perunasyöpä oli keskeisin syy, miksi Suomen ensimmäinen kasvinsuojelulaki laadittiin 1925. Lainsäädännön avulla viljely kiellettiin saastuneilla alueilla ja ne voitiin eristää piikkilanka-aidoin. Lisäksi alueilla tuli kasvattaa nurmea muutaman vuoden ajan.

Torjunnassa kiinnitettiin erityistä huomiota syövänkestäviin perunalajikkeisiin ja taudille arkojen perunalajikkeiden viljely kiellettiin. Viljelijöitä ohjattiin siirtymään syövänkestävien lajikkeiden käyttöön, ja valtio tuki kestävien lajikkeiden jakelua viljelijöille.

Perunasyövän torjunta vaati vuosikymmenten ajan kestänyttä sitkeää työtä. Kiitos kasvinsuojelulain ja kattavien torjuntatoimenpiteiden perunasyövän leviäminen Suomessa pysähtyi 1950-luvulla, eikä sitä ole todettu täällä enää 2000-luvulla.

Tautia esiintyy kuitenkin yhä muualla Euroopassa ja sen leviämisriski Suomeen on yhä olemassa. Sitä valvotaan nykyään vuosittain silmämääräisillä tarkastuksilla ja perunaerien laboratoriotesteillä.

Toinen merkittävä edistysaskel vuosien saatossa on ollut rengasmädän torjunta.

Vielä 2000-luvun alussa tautia esiintyi Suomessa useammin, mutta terveiden siemenperunoiden käytön yleistyminen on parantanut tilannetta merkittävästi.

Siemenperunatuotanto on nykyään tarkasti valvottua, ja Suomi on onnistunut pitämään rengasmädän esiintymisen vähäisenä.

Samoin myös perunasyövän leviämisen estämiseksi on tärkeää käyttää kotimaista, sertifioitua siemenperunaa sekä taudinkestäviä lajikkeita. Tämä on tärkeää paitsi sadon laadun myös vientimahdollisuuksien kannalta.

Sadan vuoden aikana Suomi on rakentanut vahvan kasvinterveysjärjestelmän, joka suojaa viljelykasvejamme ja varmistaa puhtaan, turvallisen ruoan tuotannon myös tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutos, kansainvälinen kauppa ja uudet tuholaiset asettavat jatkuvasti uusia haasteita. Siksi kasvinterveyden edistäminen vaatii yhä enemmän yhteistyötä, tutkimusta ja valvontaa. Ruokavirasto toimii tässä työssä keskeisessä roolissa, yhdessä viljelijöiden, tutkijoiden ja viranomaisten kanssa.

Kasvinterveyden 100-vuotisjuhlaa vietetään tänään keskiviikkona 24.10. seminaarilla Helsingissä. Tilaisuuden järjestävät Ruokavirasto ja Kasvinsuojeluseura ry.

Paavo Ihalainen

viestinnän asiantuntija

Ruokavirasto