Maaseutua on kuultu – vihdoin konkretiaa susiongelmaan

Äänestimme Euroopan parlamentissa suden suojelutason laskemisesta toukokuun täysistunnossa. Muutos meni kirkkaasti läpi, joka kertoo huolen kasvaneesta susipopulaatiosta olevan Euroopan laajuinen.

Maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti aloittavansa lain valmistelun suden metsästyksestä pikimmiten. Kun koirat tai karja katoavat pihasta tai koulubussia ei uskalleta odottaa yksin, nopeita toimia todella tarvitaan. Susihavainnoista pihapiireissä on tullut arkipäivää.

Huoli ei ole uusi, sillä maaseudulla ollaan jouduttu todistamaan susikannan nopeaa kasvua jo pitkään. Monessa Euroopan maassa susikannat ovat väestön tiheyteenkin suhteutettuna suuria, ja eurooppalaiset ovat jo vuosia pyytäneet toimia ongelman ratkomiseksi. Asiaa on ajettu Euroopan parlamentissa EPP-ryhmän johtoisesti jo vuosia, ja huoli otettiin vihdoin komissiossa tosissaan.

Suojelutason muutos ei joidenkin poliittisten ryhmien väitöksistä huolimatta tarkoita sodanjulistusta luontoa vastaan tai lajien hävittämistä, vaan aitoa ymmärrystä suden kanssa saman elinpiirin jakavia kohtaan. Maaseudulla ollaan aina asuttu luonnon kanssa rinnakkain, ja niin tulee voida tehdä jatkossakin.

Luontodirektiivin muutos on tervetullut erityisesti maatalousyrittäjille, joiden kukkarosta pedon aiheuttamat tuhot maksetaan. Suden paikka on suomalaisessa luonnossa ja pitkäjänteistä suojelutyötä on jatkettava, mutta ei kenenkään turvallisuuden kustannuksella.

EU:ssa ollaan nyt isojen neuvottelujen äärellä, kun tulevaa monivuotista rahoituskehystä ja yhteistä maatalouspolitiikkaa valmistellaan tänä kesänä. Tarvitaan rakentavia keskusteluja ja vähemmän kärjistyneitä puheita, jotta yhteisiä ratkaisuja saavutetaan. Susikeskustelu on oiva esimerkki siitä, että vastakkainasettelun päätöksenteossa tulee rauhoittua, jotta voimme nähdä ongelmien todellisen ytimen. Luonnon ja ihmisen tasapainoista suhdetta voidaan vaalia yhteistyöllä, ja luonnon keskellä asuvia kuulemalla.

Luontodirektiivin muutos johtaa nyt toivotusti kansallisen metsästyslain muutokseen, ja suden metsästyksestä tulee pyyntiluvanvaraista. Tämän myötä susiongelmaan saadaan toivottavasti kestävä ratkaisu joustavammalla kannanhoidollisella metsästyksellä. On siis Suomen aika vastata huoleen tosissaan.

Tällaisena maailmanaikana tarvitsemme luottoa päätöksentekojärjestelmämme toimivuuteen, ja sujuvaan vuoropuheluun. Se auttaa meitä varautumaan vahvana yhteiskuntana myös suurempiin uhkiin yhdessä. Sellaisiin, joita ei petoaidalla pysäytetä.