Jenkkivaaleista seuraa vain kamalaa

Koko Eurooppa pidättää henkeään siitä, kumpi voittaa Yhdysvaltain vaaleissa; uhmaikäisen tasolle jäänyt seniili vanhus vai täyspäinen, hyvin koulutettu nainen. Unkarin pääministeri ja Venäjän kätyri Viktor Orbán lienee Euroopassa ainoa, joka toivoo Donald Trumpin voittoa. Mutta on voittaja kumpi tahansa, eivät kylmän sodan päivien ”eurooppalaistuneen” Joe Bidenin hyvät ajat enää palaa, vaan kamalaa on rapakon takaa tulossa joka tapauksessa.

Vain Kiinalle lienee lähes yhdentekevää, kumpi istuu Valkoisessa talossa, sillä molempien tavoite on sama; Yhdysvaltain pysyminen vahvimpana suurvaltana. Vaikka Kamala Harris käyttäytyy kohteliaasti normaalilla tavalla, hänessä rassaa ihmisoikeuksista niuhottaminen. Diktaattorin ja itsevaltiaita ihailevan presidentin kesken taas voi syntyä diilejä, joita Trump harrastaa.

Sen sijaan koko Euroopan kauhuksi Valkoisen talon ja Kremlin välit voivat muuttua nopeastikin. Vahva diktaattori Vladimir Putin ihastuttaa Trumpia, sotarikoksista ja Euroopasta viis. Ukraina saa maksaa siitä sovusta liian kovan hinnan.

Toisaalta Ukrainaa vastassa on suo siellä, vetelä täällä, sillä mahdollisesti myös Kamala Harris pyrkii diplomaattiseen ratkaisuun, joka tarkoittaisi kovia luovutuksia Ukrainalle. Yhdysvallat palaa Bidenia edeltäneeseen Barack Obaman aikaan, jolloin Eurooppa saa jäädä taka-alalle. Niin, miksi uhrata aikaa ja rahaa maalle, jota amerikkalaisten suurin enemmistö ei osaa edes paikallistaa karttapallolta?

Sen sijaan Yhdysvalloissa vaikuttava maailman suurin Israelin ulkopuolinen juutalaisyhteisö pitää huolen siitä, että voittaa kumpi ehdokas hyvänsä, Israelin tukeminen pysyy ensisijaisena.

Euroopan Uniolle Bidenin jälkeinen suurvalta merkitsee suuntaa huonompaan. ”America first” -periaate tulee vallitsevaksi on voittaja sitten kumpi tahansa. Trumpin tapaus on seposelvä, niin pontevasti hän toitotti jo aiemmin sitä, ettei Eurooppa voi ikuisesti hyötyä Yhdysvaltain sotilasmahdista Natossa ilman omia paljon nykyistä suurempia ponnisteluja. Ne Nato-maat, jotka eivät täytä puolustusmenojensa osalta sotilasliiton ehtoja, eivät saa myöskään Naton suojaa, kuuluu Trumpin uhkaus. Onneksi ryssänrajamaa Suomi on tässä asiassa hoitanut tonttinsa aina hyvin.

Mutta myös Kamala Harrisin kaudella siirtyy painopiste pakostakin Atlantilta ja Euroopasta Tyynenmeren alueelle. Jos hänen uskollisimmasta tukijastaan Barack Obamasta, loistavasta puhujasta mutta ulkopoliittisesta älykääpiöstä, tulee hänen korvaankuiskaajansa, siitä ei Euroopalle hyvää seuraa.

Valitaan Valkoiseen taloon kumpi hyvänsä, Euroopan löperyys on saatava loppuun ja riippuvuus Yhdysvalloista pienenemään. Se muuttaa myös Eurooppaa. Kun rahat joudutaan uhraamaan maanpuolustukseen, sosiaaliturva laskee Yhdysvaltain tasolle niin kuin Suomessa on käymässä.

Kolumnin kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.