Lukijalta: Ruokaturva pitää tunnistaa kriittiseksi perustekijäksi

PTT arvioi ruoan hinnan Lähi-Idän sodan vaikutuksesta kasvavan ja tuottajien joutuvan entistä ahtaammalle. Jos vaikutuksia kerran tiedetään ja tunnistetaan ennakolta, seuraava kysymys on, miten varaudutaan.

Jo pientä riskienhallinta-analytiikkaa käyttäen voidaan tuottaa varautumisratkaisuja erityyppisiin kriiseihin ja riskeihin. Jos siis osattaisiin edes vähän varautua ennakkoon, tarvittaisiin sekä tilatason, ketjutason että politiikkatason toimia.

Toimiva ruokasysteemi tarkoittaa, että se toimii joka tasolla. Jos jollain tasolla homma ei pelaa, silloin koko systeemi sakkaa. Se tekee myös kaikkien muiden pelaajien varautumistyön vaikeammaksi.

Tilatasolla perataan esimerkiksi yhteistyö, energiaratkaisut, eri tuotantoratkaisut ja työjärjestelymahdollisuudet. Tässä auttavat neuvojat ja alueelliset hallintopalvelut.

Politiikkatasolla tunnistetaan kriisin vaikutukset merkittäviksi yhteiskunnalle ja luodaan määräaikaiset vero- ja tukiratkaisut kohdennetusti alkutuotantoon ja tarkistetaan energia- ja perusraaka-aineiden alueelliset toimitusverkostot. Yhtään toimivaa ja jossain määrin kasvukykyistä maatilaa ei ole nyt varaa menettää. Pienelläkin välillisen tuen investoinnilla voitaisiin pelastaa monen maatilan toimintakyky, ja se tuo varmasti enemmän veroeuroja yhteiskuntaan kuin on tuen investointi.

Ketjutasolla jalostajat ja jakelu tunnistavat alkutuotantoa uhkaavat riskit ja edistävät vastuullisesti kotimaista tuotantoa. Kriisitilanteessa maksimihyödyn tavoittelu muiden ahdingon avulla on toimijariski, joka helposti osuu omaan nilkkaan.

Ruokaturva tunnistetaan kriittiseksi perustekijäksi EU:n jokaisessa valtiossa, joten miksei kannattaisi tehdä niin Suomessakin.

Tekeminen ei tarkoita vain komiteoiden perustamista, vaan että puheiden ja suunnittelun jälkeen tapahtuu toimenpiteitä. Ja riskienhallinta ei tarkoita kaikkien toimenpiteiden blokkaamista vaan että osataan toimia ja varautua paremmin.

Jarkko Leppälä

Sipoo