Asiantuntijalta: Ennallistamisella tavoiteltava monimuotoisuus on jäänyt epäselväksi

Huolet biosfääristä ovat tulleet metsiin. Luonnon tasapainotilaan neuvotellaan kansainvälisiä sopimuksia. Näkemyksissä ja valituissa julkaisuissa ovat korostuneet hyvään pyrkivät kestävät tavoitteet.

Metsän käyttö on edesmenneen Metsäntutkimuslaitoksen professorin Kullervo Kuuselan mukaan kestävää, kun ”se ei ylitä biologisen tuotoksen potentiaalia, ei estä ekologisten toimintojen jatkuvuutta häiriöiden jälkeen eikä vähennä biologista monimuotoisuutta”.

Ympäristöjärjestöt ovat tuoneet keskusteluun uusia käsitteitä: sukupuutto, uhanalaisuus, ennallistaminen ja metsäkato.

Metsän käytössä on korostettu kestävyyttä, ympäristöä, taloutta ja hallintoa.

Olen koonnut näkemyksiä kahdelta edesmenneeltä alansa gurulta. Professori Kuusela vastasi metsävaratiedoista ja professori Ilkka Hanski oli elinympäristöjen häviämisen ja metapopulaatioiden tutkija.

Kuuselan näkemyksenä oli pohjoisten havumetsien puulajien dynamiikka: kuinka puulajit valtaavat jäästä vapautuneet maat, uudistuvat suurina pinta-aloina tasaikäisiksi metsiksi kulojen ja muiden katastrofien jälkeen. Hanski kehitti metapopulaatioteoriaa, joka selittää pirstoutuneiden elinympäristöjen lajien häviämistä ja sen seurauksia.

Havumetsämme ovat sopeutuneet evoluutiossa toistuviin jääkausiin, niiden vaihteluun, metsäpaloihin ja muihin katastrofeihin.

Resilienssissä tärkeintä on lajien palautuminen. Se on luontainen vakuus sille, että metsä ei häviä. Viimeisin palautuminen alkoi 10 000 vuotta sitten.

Dynamiikalle on tärkeää se, missä järjestyksessä lajit ottavat maan haltuunsa ja kuinka puut kasvavat tasaikäisinä. Pioneerilajien jälkeen lehtipuiden, kuten koivujen ja pajujen jälkeen tulee ensin mänty ja tätä paljon myöhemmin kuusi.

Monimuotoisuuden vähenemisen tutkijana Hanski kehitti käsitettä metapopulaatio. Teoria selittää lajien säilyvyyttä tai katoa elosysteemissä. Metapopulaatio kuvaa usean paikallisen saman lajin kokonaisuutta. Niitä on ihmisen muodostamissa, sirpaloituneissa elinympäristöissä ja saarissa.

Metsikkö voi jakautua pienempiin osiin ja niiden populaatiot eristäytyä paikallisiksi laikuiksi. Ne ovat usein yhteydessä toisiinsa migraationa. Toisaalta lajit voivat hävitä tai kolonisoida paikallisesti uusia elinympäristöjä, kun yksilöt siirtyvät. Jos nämä vastakkaisina ja dynaamisina ovat yhtä suuria, metapopulaatio pysyy vakaana.

Pirstoutuminen on yksi lajin leviämiseen vaikuttava, uhanalaistumista ja monimuotoisuutta vähentävä tekijä. Se on kuvattu Ahvenanmaalla täpläverkkoperhosella.

Hanski on yleistänyt tämän tärkeimmäksi syyksi metsien monimuotoisuuden vähenemiseen. Jos teoria toimisi, osa metsälajeista olisi kohdannut tsunamin.

Yhdenkään metsälajin kadosta ei ole dokumenttia. Monimuotoisuuteen vaikuttavat tekijät, kuten ilmavirtojen kautta leviävät sienien ja saniaisten itiöt, vauriopuiden feromonit, kukkien tuoksu ja kulon haju estävät sukupuutot.

Hanskin mukaan metsätalous on suurin lajien sukupuuton aiheuttaja. Hänen mukaansa 62 metsälajia on kuollut kansallisesti sukupuuttoon ja yli 500 lajia on luokiteltu uhanalaisiksi. Näitä lukuja Hanski pitää aliarvioina ja ne vastaisivat 15 prosenttia kaikista metsälajeista.

Metsien luonnontilaisuuden on sanottu olevan Etelä-Suomessa yhden prosentin luokkaa. Virallisten tilastojen mukaan suojelualueita on 3–4 prosenttia. Sen lisäksi on likimain sama alue, jolla ei käytännössä ole harjoitettu metsätaloutta vuosikymmeniin.

Arvoitukselliseksi jää sekin, millaista ennallistettavaa osuutta kaikista metsistä tavoitellaan? Olisiko ennallistamisen tavoite esiteollinen aika harsintahakkuineen, 1950-luku vai mikä? Metsä elää jatkuvassa dynaamisessa tilassa eikä ennallistamisen tuloskaan voi olla pysyvä.

Kotimaassamme metsien käyttö ja sen ohjaus on byrokratisoitunut ja jakautuu kahteen kilpailevaan ministeriöön. Käyttöä ovat ohjanneet perinteisesti maa- ja metsätalousministeriö ja Metsäkeskukset. Ympäristöministeriön tehtäviin sisältyvät luonnon monimuotoisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö, jotka kaikki ovat myös metsäorganisaatioiden haasteina.

Kiistat metsistä ovat politisoituneet. Vihreät ovat puolueista eniten olleet hallitsemassa ympäristöministeriötä ja myöntämässä eniten rahoitusta ympäristötutkijoille.

Lainsäädäntö on tulkinnanvaraista ja näkyy riitoina mediassa. Metsien käyttöä on muun muassa estetty harvinaisten ja uhanalaisten lajien, kuten esimerkiksi liito-oravan ja lutikkakäävän perusteilla.

Epäselväksi on jäänyt, voiko ely-keskus estää metsän käytön. Ja estyykö hakkuu ja tulisiko se harmaana suojeluna korvata?

Euroopan parlamentti on toistaiseksi hylännyt metsäkatoasetuksesta laaditun luonnoksen ja ehdotus siirtynee vuoden 2025 loppuun. Se koskisi puun lisäksi myös muita luonnontuotteita.

Suomen kannalta tämän hirviön ennallistaminen on tarpeen: se tulisi ottaa uudelleen valmisteltavaksi. Vain perusteellisilla tutkimustiedoilla voidaan edetä.

Simo Hannelius

metsänhoitaja

Kauniainen