Luulin tuntevani karjalaisuutta mutta Lönnrotin patsaan töhriminen pääsi yllättämään

Elias Lönnrotin patsas töhrittiin elokuussa punaisella maalilla Helsingissä. Patsaan jalustaan oli kirjoitettu sana ”kolonialisti”. Tekijäksi ilmoittautui Ruškiemustu-niminen karjalaisaktivistien ryhmä.

Kasvoin Etelä-Karjalassa ja ajattelin, että karjalaisuus on minulle suht tuttua.

Lapsena harrastin tanhua ja söin torilta haettuja viipurinrinkeleitä. Ylioppilaslakkiin valitsin musta-punaisen sisäkankaan. Ostan sultsinoita aina, kun niitä tulee vastaan ja käspaikkoja jahtaan kirpputoreilta. Juttelen tuntemattomille liikennevaloissa ja vauvan syntyessä kiikutan perheelle rotinat eli ruokalahjan.

Jäin miettimään, keitä karjalaisaktivistit ovat. Miksi he töhrivät patsaan?

Ruškiemustu on anonyymi aktivistien ryhmä, joka syyttää verkkosivuillaan julkaistussa kirjoituksessa Elias Lönnrotia kulttuurisesta omimisesta. Osa karjalaisista on sitä mieltä, että Kalevala on varastettu karjalaisilta.

Karjalan kielen elvytyksestä väitöskirjaa tekevä Tuomo Kondie ei pidä Lönnrotia kolonialistina. Lönnrot luultavasti käsitti karjalaiset suomalaisiksi – kuten siihen aikaan oli tapana, Kondie kertoi Helsingin Sanomille.

Sanasoppa voi aiheuttaa nykyäänkin hankaluuksia. Karjalaisia asuu Etelä- ja Pohjois-Karjalassa. Karjalaisia evakkoja sijoittui eri puolille maata. Karjalaiset on myös oma kansansa, joka asuu Suomessa ja Venäjällä.

Kiistely Kalevalasta jättää Kondien mukaan varjoonsa tärkeämmät asiat, kuten uhanalaisen karjalan kielen aseman.

Länsi-Suomessa kasvanut mieheni kysyi, mitä karjalan kieli on. Eikö se ole karjalan murre?

Karjala tosiaan on oma kielensä. Sitä puhuu Suomessa tällä hetkellä noin 11 000 henkilöä. Venäjällä oli väestölaskennan mukaan 26 000 karjalankielistä vuonna 2020.

Karjalan kieli on Suomessa kotoperäinen kieli ja suomen läheisin sukukieli, jota on puhuttu maamme alueella yhtä kauan kuin suomeakin.

Kielelle ei ole säädetty omaa kielilakia eikä sitä mainita perustuslaissa.

Karjalan kielen alamäki alkoi sotien jälkeen, kun evakkoon lähteneen siirtoväen tuli puhua karjalan sijaan suomea. 430 000 siirtolaisesta karjalaisia oli 407 000.

Symppaan ehdottomasti nuoren aktivistipolven halua pikemminkin arvostaa kuin häivyttää etnisen ryhmänsä piirteitä, kuten omaa kieltään.

Ruškiemustun tekstit aiheuttavat kuitenkin väristyksiä. Esimerkiksi 1920–40-lukujen historian tulkinta unohtaa täysin Neuvostoliiton osuuden sodista ja sälyttää Suomen niskoille syyn siitä, että luovutettujen alueiden karjalaiset joutuivat lähtemään omilta mailtaan.

On iso menetys, jos karjalan kieli kuihtuu sen takia, että se yhdistyy mielissämme Venäjän valtiolliseen propagandaan.

Mikä on uuden karjalaisaktivismin suhde evakkojen jälkeläisten karjalaisuuteen tai itäsuomalaiseen karjalaisuuteen?

Viime vuosina olen miettinyt kansallispuvun väkertämistä mutta jäänyt jumiin, kun en osaa tehdä valintaa Lemin ja Lappeen puvun välillä.

Haluanko käyttää ne rahat karjalan kielikurssiin?

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.

Lähteenä myös: Kielipoliittinen ohjelma 2022, Karjalan liitto: Siirtoväki, Itä-Suomen yliopisto: Arvokasta tietoa karjalan kielen käytöstä Suomessa – yhä nuoremmat kiinnostuneita karjalasta