Luonnehäiriöiset kipuavat johtajiksi – tarvitaan testejä ja terapiaa pahuuden kitkemiseksi

Maailma olisi piirun verran parempi paikka, jos vakavasti luonnehäiriöiset seulottaisiin pois päättävistä asemista tai ainakin ohjattaisiin terapiaan.

Työhaastattelun yhteyteen sopiva testi on jo olemassa, sillä Brittiläisen Kolumbian yliopiston professori Robert Hare on kehittänyt PCL-R-piirreluettelon, jolla analysoidaan psykopaattista käytöstä.

Haren arvion mukaan puhdasverisiä psykopaatteja on noin prosentti maailman väestöstä. Lieneekö sattumaa, että rikkain prosentti maailman väestöstä omistaa yhtä paljon kuin loput 99 prosenttia...

Johtamista yliopistossa tutkiva ystäväni vahvistaa, että psykopaatit ovat yliedustettuja johtotehtävissä. Hän on perehtynyt Suomesta kerättyyn dataan, jossa on pääosin miehiä. Toisaalta niin on johtotehtävissäkin.

Psykopaatti haluaa valtaa, eikä empatiakyvyttömänä tunne katumusta. Piirre sopii nykypäivään, kun moni organisaatio kaipaa kylmäpäistä muutosjohtajaa, joka kykenee surutta potkimaan henkilöstöä pellolle.

On myös havaittu, että psykopaattien omistamat firmat tahkoavat monesti parempaa tulosta kuin toimialan muut yritykset keskimäärin. Se johtuu poikkeuksellisesta riskinottokyvystä.

Sen sijaan ympäristö ja henkilöstö eivät aina menestyksestä kiitä. Tutkimuksen mukaan psykopaattisia piirteitä omaavat sorsivat usein heikoiksi katsomiaan vähemmistöjä, kuten naisia ja maahanmuuttajia.

Psykopaattien johtamissa firmoissa naiset tienaavat vähemmän, eivät etene ja lähtevät herkemmin pois. Lasikatto vahvistuu.

Jos poliitikolla on psykopaatin piirteitä, häntä tuskin kiinnostavat vanhusten olot tai muiden eliölajien uhanalaistuminen. Leikkaaminen on helppoa.

Yksittäinen luonnehäiriöinen johtaja voi saada paljon pahaa aikaan hierarkisessa organisaatiossa.

Muinainen johtamismalli kehitettiin roomalaisten sotajoukkojen hallintaan. Se ei tutkijoiden mielestä sovellu nykypäivään, jossa pitäisi luottaa tiimityötä tekevien asiantuntijoiden osaamiseen ja harkintakykyyn.

Synnynnäiseen, neurologiseen psykopatiaan ei ole lääkehoitoa. Sen sijaan terapiasta voi olla hyötyä, mikäli tunnekyvytön oppii, ettei hänen tarvitse satuttaa muita menestyäkseen itse.

Tästä on esimerkkejä maailmalta. Katsoin ”julkipsykopaattien” Lewis Raymond Taylorin ja Loic de Marien haastattelut netistä.

Heistä molemmat ovat hyväksikäyttäneet ihmisiä ja sortuneet rikoksiin, mutta terapian myötä he ovat oivaltaneet, että muista ihmisistä voi hyötyä tekemällä heille hyvää.

Kyseiset herrat ovat konsultteja, joista toinen opettaa tunnistamaan manipuloinnin ja toinen ottamaan riskejä ja pääsemään eroon meitä ”normaaleja” vaivaavista pidäkkeistä, joista moni kärsii.

Mieleen tulevat taipumus stressata kaikesta, huijarisyndrooma ja huono itsetunto.

Luonnehäiriöiset hyötyisivät itsekin, jos he tiedostaisivat omat haitalliset toimintamallinsa ja välttäisivät siten esimerkiksi vankilan.

Ihmissuhteet helpottuisivat kummasti, jos psykopatian ”kirjolla” olevat ymmärtäisivät, miksi välit tuppaavat tulehtumaan.

Psykopaattisia tunnuspiirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima, vaivaton valehtelu, ylemmyydentunto, impulsiivisuus ja muiden syyttely.

Tunnekyvyttömyytensä vuoksi psykopaattiset persoonat tylsistyvät helposti ja etsivät stimulaatiota riskienotosta. Suusta pääsee sammakoita, koska muiden reaktiot eivät hetkauta.

Tuleeko mieleen jonkin suurvallan tai organisaation johtaja?