
Tässä huoneessa nähdään vain selviytymistarinoita. Oliivinvihreällä rottinkituolilla on istunut monia narsistisen parisuhteen uhreja. Näin kertoo ylöjärveläinen tunnelukkoterapeutti Miia Moisio.
”Moni voi todella huonosti ja on varma siitä, että elämä ei tule enää koskaan olemaan hyvää. Jotkut narsistit kaltoinkohtelevat uhria todella kauan. Suurin osa saa silti kokea sen, että satuttavasta suhteesta voi toipua”, Moisio vakuuttaa.
Moision mukaan ihmisen kehomieli-systeemillä on halu ja kyky selviytyä, vaikka se tuntuisi aluksi mahdottomalta.
”Elämä voi olla hyvää narsistisen parisuhteen jälkeen, vaikka suhde on usein iso traumaattinen kriisi”, hän sanoo.
Monet asiantuntijat arvioivat, että erosta selviytymiseen menee noin vuosi. Moision mukaan narsistisesta suhteesta toipumiseen kuluu yleensä pidempi aika.
”Ensin työstetään se kauheus ja tilanne, johon on jouduttu. Stressin aiheuttamat oireet kehossa pitää saada rauhoitettua ja unet tasoitettua. Usein vasta sen jälkeen eron prosessointi pääsee alkamaan.”

Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole Suomessa virallinen diagnoosi vaan lukeutuu muiden persoonallisuushäiriöiden ryhmään.
Jokaisella ihmisellä on narsistisia piirteitä, kuten tervettä itsekkyyttä, mutta narsistisesta persoonallisuushäiriöistä kärsivällä nämä piirteet ovat korostuneita ja haitallisia ympäristölle sekä itselle. Narsismiin viittaa käyttäytyminen, johon kuuluu muun muassa itsekeskeisyys, empatiakyvyn ja myötätunnon puute, manipulointi, voimakas ihailun tarve ja muiden hyväksikäyttö.
Moision terapiavastaanotolla käy narsistisen parisuhteen uhreja useamman kerran viikossa. Ensimmäiselle terapiakäynnille hakeudutaan usein siinä vaiheessa, kun pahoinvointi suhteessa alkaa käydä isoksi.
”Yleensä asiakkaani tietävät, minkä ilmiön kanssa ovat tekemisissä, mutta aina eivät. En saa diagnosoida, koska en ole psykiatri, mutta saatan varovaisesti sanoa, että nuo kuulostavat narsistisilta piirteiltä.”
”Moni voi todella huonosti ja on varma siitä, että elämä ei tule enää koskaan olemaan hyvää.”

Irtautuminen parisuhteesta ei ole kuitenkaan helppoa, sillä narsisti pyrkii tavallisesti tekemään kaikkensa pitääkseen uhrin hallinnassa.
”Hyvin moni narsisti pettää kumppaniaan ja aloittaa välittömästi uuden parisuhteen. Narsisti puhuu uudelle rakkaalle pahaa entisestä kumppanistaan ja pyrkii mustamaalaamaan toista ihmistä.”
Erityisen kivuliaaksi tilanteen tekee, jos parilla on yhteisiä lapsia. Moision mukaan narsisti puhuu pahaa lapsille toisesta vanhemmasta tai käyttää lapsia pelinappuloina. Narsisti pyrkii eristämään lapset toisesta vanhemmasta ja katkomaan välejä.
”Narsisti osaa pyörittää lastenvalvojat ympäri ämpäri. Auttajat eivät aina tunnista tätä ilmiötä. Tarvittaisiin iso ammattilaisten joukko, jotta lapsia ja uhreja voitaisiin suojella haavoilta.”

Miia Moisio itse muutti kotiseudulleen Ylöjärvelle kolme vuotta sitten Helsingistä. Rintamamiestalon puutarhassa herukkapensaat pullottavat antimistaan, omenapuut pudottelevat hedelmiään maahan. Jossain tassuttelee harmaanruskea maatiaiskissa Muru.
Moisio halusi muuttaa lähemmäs sukulaisia, palata juurilleen.
”Elämäntahti on rauhallisempi ja luontoa on joka paikassa.”
Hän arvioi, että luonto on parantava voima myös narsistin uhrille. Uhri kärsii usein stressioireista, kuten levottomuudesta, univaikeuksista, keskittymiskyvyn puutteesta, ärtyneisyydestä ja kiihtyneestä sydämen sykkeestä.
”Osa myös lamaantuu ja masentuu. Heille tulee tunne, etteivät voi tehdä asioille mitään.”
Moni hakee apua pitkistä kävelyistä, kylmään veteen pulahtamisesta tai avannosta rauhoittaakseen ylikierroksilla käyvän hermostonsa.
”Luonto on hyvin aistirikas paikka. Siellä saa levätä omista ajatuksistaan.”

Ammattiapuun kannattaa Moision mukaan turvautua työstääkseen narsistisen suhteen jättämiä haavoja. Jos ei ymmärrä syitä, miksi on jäänyt suhteeseen, on riski päätyä yhteen uuden narsistin kanssa.
”Aina paras apu ei ole välttämättä perusterveydenhuolto, jos haluaa jotain muuta apua kuin lääkkeitä.”
Moision mukaan apua voi saada täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Hän itse opiskelee homeopaatiksi.
”Olen toipunut pitkäaikaisesta kroonisesta masennuksesta homeopatian avulla. Hyvin moni suomalainen käyttää vaihtoehtoisia hoitomuotoja.”

Jokaisella ihmisellä on Moision mukaan tunnelukkoja. Tunnelukot ovat lapsuudessa ja nuoruudessa syntyneitä uskomuksia ja kipukohtia, jotka syntyvät, kun lapsen ensisijainen hoivaaja ei pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin riittävällä tavalla.
Monella narsistin uhrilla on hylkäämisen tunnelukko. Hylkääminen on lopulta turvattomuuden kokemus, Moisio sanoo.
”Jos joutuu kokemaan hylkäämistä lapsena tai nuorena, niin erityisesti rakkaussuhteen päättyminen nostaa pintaan nämä haavat. Ihminen voi kuitenkin oppia hoivaamaan lapsuuden haavojaan”, hän kertoo.
”Kun ihminen lakkaa hylkäämästä itse itseään, ei enää pelkää niin paljon hylkäämistä. On tärkeä oppia olemaan turva itse itselle.”
”Monista naisista tulee niin juurevia. Heillä on asenne, että kukaan ei mua enää satuta.”

Narsistinen suhde voi tulla lopulta vauhdittamaan ihmisen kasvua ja eheyttämistä. Narsistin uhri oppii usein todella paljon itsestään, Moisio sanoo.
”Uhreista tulee narsismin asiantuntijoita ja he oppivat uuden ilmiön. Omat rajat voivat tulla näkyviin.”
Hänen mukaansa varsinkin naisissa näkyy erityisen vahva tarve pitää huoli omista tarpeista ja tunteista kaltoinkohtelun jälkeen.
”Monista naisista tulee niin juurevia. Heillä on asenne, että kukaan ei mua enää satuta. Aika monesta tulee voimanainen.”
Vahvuudessa on toisaalta myös vaara kasvattaa liian kova kuori itselleen. Moision mukaan uhrin pitäisi löytää tasapaino vahvuuden ja lempeyden välillä.
Moision terapiahuoneessa ei kuitenkaan puhuta vain synkistä asioista vaan usein naurukin raikaa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun värit alkavat palata elämään.
Narsistisesta suhteesta toipuneet liikuttavat terapeuttia syvältä.
”He tekevät usein niin paljon töitä oman itsensä eteen. On ihana nähdä, miten he voimaantuvat ja löytävät rajansa.”

Toivon kirja narsismin haavoittamalle julkaistaan 11.9. Teos käsittelee keinoja toipua narsistisesta parisuhteesta.
Tietokirjailija, tunnelukkoterapeutti ja pappi.
Muutti takaisin lapsuuden paikkakunnalleen Ylöjärvelle vuonna 2021.
Perheeseen kuuluu kaksi poikaa ja Muru-kissa.
Opiskelee homeopaatiksi.
Tunnetaan Hidasta elämää -sivuston yhtenä kirjoittajana.
Harrastaa luonnossa liikkumista, liikuntaa ja lukemista.
Motto: Kärsimyksen voi muuttaa henkilökohtaiseksi kasvuksi