Caruna pitäisi ostaa takaisin Suomeen − tämän takia se olisi järkevää

Carunan sähkönsiirtoverkkoja ollaan taas kauppaamassa, tällä kertaa Espanjaan. Tein viime viikolla julkisen ehdotuksen siitä, että nyt kannattaisi yrittää saada tärkeät sähkönsiirtoverkot takaisin kotimaiseen omistukseen. Miksi?

Suomessa puhutaan paljon turvallisuudesta. Vahvistamme puolustusta ja korostamme huoltovarmuutta lähes jokaisessa poliittisessa puheessa.

Samaan aikaan olemme nähtävästi valmiita katsomaan sivusta, kun yksi yhteiskunnan tärkeimmistä infrastruktuureista vaihtaa omistusta jälleen ulkomaiseen omistukseen.

Sähköverkot eivät ole tavallista liiketoimintaa. Kyse on luonnollisesta monopolista. Niitä ei voi kilpailuttaa, eikä kuluttaja voi vaihtaa verkkoyhtiötä, jos hinnat nousevat tai palvelu heikkenee.

Eikä sähkönsiirron merkitys ole tulevaisuudessa ainakaan vähenemässä.

Kotien lämmitys, sairaaloiden ja yritysten toiminta ja maatilojen tuotanto ovat kaikki kiinni sähköstä ja sen saatavuudesta. Juuri siksi on erityisen vaikea ymmärtää, miksi hallitus näyttäytyy jälleen tilanteessa lähinnä sivustakatsojana. Patistelusta huolimatta en ole havainnut mitään käytännön liikahdusta asiassa.

Fortumin sähkönsiirtoverkkojen myynti ulkomaalaisille omistajille vuonna 2014 oli suuri virhe. Keskusta tästä silloista Kataisen (kok.) hallitusta yritti kovasti varoitella. Myyntiä perusteltiin sillä, ettei valtion tarvinnut omistaa kaikkea.

Jälkikäteen tiedämme seuraukset. Siirtomaksut nousivat rajusti, voitot virtasivat ulkomaille ja suomalaiset kotitaloudet ja yritykset jäivät maksumiehen rooliin.

Virheiden tunnustaminen on melko helppoa juhlapuheissa. Mutta onko se nyt täysin mahdotonta edes yrittää korjata niitä, jos tilaisuus tulisi? Nyt saattaisi nimittäin mahdollisuus olla.

Kyse ei ole siitä, että ulkomainen omistus olisi lähtökohtaisesti ongelma. Suomi tarvitsee myös kansainvälisiä investointeja, osaamista ja pääomaa. Mutta kaikkea ei voi arvioida samalla mittarilla. Sähköverkot, vesihuolto, tietoliikenneyhteydet ja muu kriittinen infrastruktuuri eivät voi olla vain sijoituskohteita. Ne ovat tärkeä osa kansallista turvallisuutta. Ja siirtomaksujen hinnoittelu on tietenkin merkityksellinen asia kotitalouksille, yrityksille ja maatiloille.

Siksi hallituksen pitäisi nyt kääntää jokainen kiven kolo, jotta Carunalle löytyisi kotimainen omistajaratkaisu. Jos vaihtoehtoja on, ne on käytävä läpi ennen kuin kaupat sinetöidään. Voisi kuvitella, että esimerkiksi joitain työeläkeyhtiöitä tai energiayhtiöitä voisi kiinnostaakin. Ja miksei valtion Solidiumkin voisi jollain osuudella olla mukana?

Huoltovarmuudesta ei voi puhua vain silloin, kun kriisi on jo päällä. Se rakennetaan ennakoivilla päätöksillä vuosien päähän. Kotimainen omistajuus on kiinteä osa kansallista huoltovarmuutta. Hoi hallitus, vielä voisi ehtiä toimia!

Kolumnin kirjoittaja on kansanedustaja ja keskustan puheenjohtaja.