Kulttuurivuosi ei ole pelkästään ydin-Oulun festivaali, eikä kaupunkikehitys toivottavasti pelkkää keskittämistä

Oulu on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki. Avajaistapahtumaa vietetään tulevana viikonloppuna.

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina Oulua ja juhlavuotta koskevan pääkirjoituksen, jonka pääviesti oli kuitenkin se, että kaupunkia tulisi kehittää ydin-Oulun tarpeet edellä.

Ydin-Oulussa asuvana kulttuurin suurkuluttajana mutta myös kaupungin reuna-alueilla työ- ja vapaa-ajallani viihtyvänä luin tekstiä kiinnostuneena.

On totta, että esimerkiksi Facebookin Karjasilta-ryhmässä joskus puolivitsillä ihmetellään, ovatko kaikki kaupungin lumiaurat Ylikiimingissä, kun kadut ovat pyryn jälkeen auraamatta. Todennäköisesti Ylikiimingissä manataan, että keskustan pyöräbaanoja siellä putsaillaan, kun ei kalustoa näy sielläkään.

Silti en tunnista sitä vastakkainasettelua, jota pääkirjoitus kantakaupungin ja entisten liitoskuntien välille maalailee. Tai että kehityksen jarruna olisivat juuri kepulaiset ja uskovaiset.

Muutin Ouluun 12 vuotta sitten, kun Haukipudas, Kiiminki, Ylikiiminki ja Oulunsalo olivat jo liittyneet kaupunkiin, joten en tunne aikaa ennen suur-Oulua. Olisi kuitenkin ihmeellistä, jos näiden alueiden edustajat eivät valtuustossa puolustaisi omia lähipalveluitaan. Ei kaupunkikehitys voi olla pelkkää pikkukoulujen lakkauttamista.

Kiiminkijoen jääpadot saivat ihmisiä liikkeelle huhtikuussa 2016. Kuva: Pekka Fali

Itse näen, että kaupungin reuna-alueet ovat tärkeä osa omaleimaista Oulua. Esimerkiksi Kiiminkijoella sijaitseva Koitelinkoski on yksi Oulun suosituimmista retkikohteista. Keväinen jäidenlähtö on luonnonnäytelmä, jota kannattaisi vahdata ja tuotteistaa turistiryhmille yhtä lailla kuin pimeän ajan revontuliretkiä.

Oulussa on sopivasti nuoren yliopistokaupungin eloa ja uhoa, mutta ihmiset on kuitenkin varustettu maalaisjärjellä. Täällä voi talvipakkasella pyöräillä toppahousut jalassa taidenäyttelyyn ilman, että kukaan katsoo nenän vartta pitkin.

Henkilökohtaisesti toivon, että tulevana vuonna kulttuurista innostuisivat nekin, jotka eivät laske itseään suurkuluttajiksi. Kulttuuripääkaupunkivuosi ei ole pelkästään ydin-Oulun juttu, vaan mukana on 40 kuntaa Pielavedeltä Tornioon.

Olen ihaillen seurannut, kuinka niin monet kylät ja pikkukunnat sekä yksittäiset ihmiset ja yhteisöt ovat ottaneet kulttuuripääkaupunkivuoden omakseen ja suunnitelleet omia tapahtumia ja ympäristötaideteoksia. Esimerkkinä Sanginkonnun taiderastit, joiden valmistumista kävin viime kesänä seuraamassa Oulun itäisissä kylissä.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan kulttuurivuoden monipuoliseen ohjelmaan ja etenkin etelästä tulevia vierailemaan muuallakin kuin Toripolliisin luona.