Asiantuntijalta: Huoltovarmuutta ei pidä unohtaa sähköistymisen huumassa

Pitkät vähätuuliset pakkasjaksot ovat muuttuvassakin ilmastossa meidän leveysasteillamme mahdollisia, kuten kuluva talvi on osoittanut. Ukrainalaiset kokevat paraikaa sähköinfrastruktuuriin tehtävien iskujen karmeat vaikutukset. Tuntuu, ettei sähkön varaan rakentuvassa Suomessa oteta huoltovarmuuskysymyksiä hyökkäyssotaa käyvän Venäjän naapurissa riittävän vakavasti.

Suomalaisista lähes puolet asuu kaukolämmitetyissä kiinteistöissä, joissa varalämmöntähteitä ei ole.

Noin puolet kaukolämmöstä tuotetaan yhä puupohjaisilla polttoaineilla. Siirtyminen polttoon perustumattomiin ratkaisuihin on kuitenkin menossa kiihtyvää tahtia. Uusiutuvaa tuuli- ja aurinkovoimaa rakennetaan lisää ja kaukolämmöntuotannossa pystytään hyödyntämään edullisen sähkön aikana sähkökattiloita ja lämpöpumppuja sekä hukkalämpöä ja lämpövarastoja.

Sähköistymiseen ei pitäisi siirtyä ajopuun lailla. Sen osoittaa polaaripyörteen asettuminen pitkäksi aikaa Fennoskandian ylle.

Lainsäätäjän on syytä varmistaa, että tehokasta uusiutuvan metsäenergian polttoon perustuvaa yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantokapasiteetin (CHP) ylläpitämistä ei laiminlyödä. Metsäenergian kulutuksen perustason ei saisi antaa laskea niin pieneksi, että energiapuun hankintaketjut, kalusto ja osaaminen rapautuisivat.

Kaikkein vastuuttominta olisi ryhtyä verottamaan puupohjaista energiantuotantoa ja vauhdittaa CHP-laitosten alasajoa.

Sähköistymisen huumassa luonnonsuojeluliitto, ilmastopaneeli ja osa vihervasemmiston poliitikoista ovat vaatineet puun energiakäyttöä verolle vähentääkseen uusiutuvan puun käyttämistä energiantuotannossa ja edistääkseen polttoon perustumattoman sähkön tuotannon investointeja.

Poliittisessa retoriikassa he yhdessä valtiovarainministeriön virkakunnan kanssa puhuvat puuenergian verotuen poistosta. Sillä tarkoitettaisiin uusiutuvan puuenergian rinnastamista täysin virheellisesti uusiutumattomaan fossiilienergiaan.

Huoltovarmuus- ja ympäristöhaastetta aiheuttaa myös tuotannon ja kulutuksen erisuhteisuus. Uusiutuvan sähköntuotannon investoinnit painottuvat pohjoiseen ja läntiseen Suomeen, mutta kulutus eteläisimpään Suomeen.

Kansalaiset vastustavat tuulivoimarakentamista väkirikkaan etelän kunnissa. Siksi valtion omistamalla kantaverkkoyhtiöllä, Fingridillä, on noin viiden miljardin euron investointisuunnitelmat. Sen tavoitteena on rakentaa 3 800 kilometriä uusia johtokäytäviä läpi metsäisen Suomen seuraavalla kymmenvuotiskaudella.

Tästä metsäkadosta ei tunnu olevan huolissaan kuin maitaan pakkolunastuksiin menettävät maanomistajat etujärjestöineen.

Ruotsissa sähkön hinnoittelu sisältää neliportaisen alueellisen porrastuksen. Sähkö on halvempaa pohjoisessa, missä tuotantoa on enemmän ja kalliimpaa etelässä, jossa pääosa kulutuksesta on. Tällä ruotsalaiset pyrkivät välttämään uusien siirtoyhteyksien tarvetta.

Meillä hinnoittelualueita ei ole eikä niitä ole edes esitetty. Siksikö, että sähkön siirrolla tehdään bisnestä, eikä siirron tuotosta tarvitse edes maksaa maanomistajille? Ja siksikö että edes ympäristöjärjestöjä tunnu kiinnostavan tämä metsäkato?

On erikoista, että ei edes sähkösyöppöjen datakeskusten sijoittelun suhteen yhteiskunnallista keskustelua ole käyty.

Kunnille datakeskusinvestoinnit ovat houkuttelevia merkittävien kiinteistöverotuottojen takia. Ylivoimainen enemmistö Suomeen suunnitteilla ja rakenteilla olevista 45 datakeskushankkeista on aivan eteläisimmässä Suomessa.

Ruotsissa kaikki datakeskushankkeet ovat pohjoisessa.

Olisi kohtuullista, että datakeskushankkeille sähköveroluokan korotuksen vuoksi kymmenien miljoonien investointitukia luvannut hallitus rajaisi tuet eteläisimmän Suomen väkirikkaiden maakuntien ulkopuolelle.

Sähkön käytön arvioidaan lisääntyvän seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa puolitoistakertaiseksi nykyisestä.

Datakeskusinvestointien lisäksi kemian ja terästeollisuuden prosessit siirtyvät fossiilisista polttoaineista sähköön, kaukolämmön tuotannossa puun poltosta siirrytään lämpöpumppuihin ja sähkökattiloihin ja liikenteessä sähköautoihin.

Uusiutuvaa sähköntuotantoa ja sen siirtokapasiteettia tarvitaan kyllä lisää, mutta tolkkua se vaatisi. Poliittinen ohjaus haittavaikutusten hillitsemiseksi on vihreän siirtymän nimeen vannovassa yhteiskunnassa jäänyt aivan liian vähäiseksi. Sille olisi poliittista tilausta. Siitä kiittäisi niin huoltovarmuus, valtiontalous kuin ympäristö ja se olisi myös aluepoliittisesti oikeudenmukaisempaa.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.

Petäjävesi