Vihreän energiantuotannon kehittämiseen liittyy myös riskejä

Suomen energiapaletti on kansainvälisesti hämmästyttävän laaja ja monipuolinen. Vuonna 2021 kolmekymmentä prosenttia maamme energiasta oli puuperäistä. Öljyn ja ydinvoiman osuudet olivat kumpikin hieman alle viidenneksen. Tuulella tuotettiin runsas kaksi prosenttia kokonaisenergiasta ja auringolla muutama prosentin kymmenys. Jos tarkastellaan vain sähköä, jonka osuus energiasta on noin neljännes, nousi tuulen osuus kymmeneen prosenttiin (14 prosenttia 2022).

Keskustelu energiamuotojen paremmuudesta käy kuumana. Öljyn pumppaamista ja kivihiilen louhintaa ei poliittisilla päätöksillä voida hevillä lopettaa – niin suuri on rahan valta. Puun energiakäyttö on ongelmallisempaa. Hiilineutraali puu joutuu kilpailemaan metsäteollisuuden, metsien suojelun, hiilinielujen ja virkistyskäytön ristiaallokossa. Hakkuiden rajoittamista koko EU:n alueella perustellaan luonnon tuhoutumisella ja tarpeella sitoa muiden sektoreiden päästöt hiilivarastoksi kasvavaan puustoon.

Suomen metsien vuotuinen kasvu eli hiilinielu on vuosikymmeniä jatkuneen lisääntymisen jälkeen tasaantunut runsaaseen sataan miljoonaan kuutiometriin. Paras keino säilyttää korkea hiilensidonta ei ole hakkuiden vähentäminen, vaan puuston nuorentaminen uudistamalla metsiä vanhimmasta päästä. Vanhojen metsien suojelun ohella metsämaan laaja-alainen siirtäminen metsätaloudesta tuuli- ja aurinkoenergian tuotantoon heikentävät hiilinieluja entisestään.

Kovassa myötäisessä purjehtiva tuulisähkö on myllyjen pyöriessä puhdasta ja edullista. Tuotanto on alhaisimmillaan talven tyynillä pakkassäillä, jolloin energian tarve on huipussaan. Tuulisina päivinä ylituotanto voi alentaa sähkön hinnan jopa negatiiviseksi. Tuulienergian talteenoton uusin idea on vedyn valmistaminen vedestä sähköllä. Metsäteollisuuden biojalostamojen yhteyteen rakennettavat tuulivoimalat ja tehtaan savupiipuista tupruava hiilidioksidi mahdollistaisivat vedyn valmistamisen ja jalostuksen liikennepolttoaineiksi. Prosessin sivutuotteena laitos torjuisi hiilen karkaamista ilmakehään ja tuottaisi vedyn ohella happea sellun valkaisuun.

Haave Suomesta koko Euroopan vedyn ja vihreän teräksen tuotannon mahtimaana on riskibisnestä. Tehtaiden rakentaminen ja rahoitus sekä laitosten tarvitsema tuulisähkö pohjaavat paljolti saksalaisiin ja ranskalaisiin yhteistyökumppaneihin. Kokemukset kyseisten maiden tarkasta bisnesvainusta ovat tuottaneet miljarditappioita Soneran (UMTS) ja Fortumin (Uniper) tele- ja energiaseikkailuissa. Ranskalais-saksalainen yhteistyö Olkiluodon ydinvoimalan rakentamisessa ei sekään ole ollut ongelmatonta.

Pienenä maana Suomen kannattaa olla varovainen laajamittaisen vedyn bulkkituotannon markkinoilla. Liian nopea kapasiteetin lisäys voi johtaa massiiviseen ylituotantoon, jos vetykauppa ei ala vetää. Sähkön pörssihinnan raju vaihtelu ja romahtaminen tuulisina päivinä koettelisi erityisesti tuulivoiman kannattavuutta.

Meillä ihmisillä on viehtymys pyrkiä karkottamaan epämiellyttävät ihmisryhmät, ympäristöä tuhoava teollisuus, rumat rakennelmat ja petoeläimet pois silmistä ja mielestä. Kaavoitus säätelee taajamametsien hoitoa ja hakkuita pikkutarkasti, vaikka niiden vaikutukset maisemaan ovat lyhytaikaisia ja itsestään korjautuvia. Satojen metrien korkuiset, kaukomaisemassa kymmenien kilometrien päähän näkyvät tuhannet tuulimyllyt pyritään kaupunkilaisten silmien ja korvien säästämiseksi sijoittamaan maaseudulle. Lupien keskeisiä päättäjiä ovat valitettavasti paikalliset ympäristöviranomaiset ja kunnat. Kunnanisien innoittajina ovat olleet verotulot. Jotkut kunnat, kuten Inari ovat linjanneet kuntansa tuulipuistovapaiksi alueiksi maisemahaittojen vuoksi.

Hajautettu lähienergian tuotanto ja siihen kehitettävä säätely on harvaan asutussa Suomessa kannatettavaa. Teollisuusaavikoille sekä taajamien uusiin kerros- ja rivitaloihin rakennettavan tuuli- ja aurinkovoiman tukeminen olisi tarpeen päästöjen, hiilinielujen, maiseman ja energian siirtokustannusten kannalta. Kansallismaisemaa ei ole syytä tuhota vihreän siirtymän nimissä.

Kirjoittaja on metsänkasvatuksen emeritusprofessori ja metsänomistaja Hirvensalmelta.