Lukijalta: Ilmastopaneeli rajoittaisi hakkuita tehokkaiden ilmastotoimien sijaan

Ilmastopaneelin puheenjohtajat Jyri Seppälä ja Raisa Mäkipää vastasivat (MT 17.7.) ministeri Sari Essayahin aiempaan kirjoitukseen (MT 24.6.). Paneelin johtajat nostivat kirjoituksessaan jälleen esiin tarpeen hakkuiden niin sanotulle maltillistamiselle.

Ilmastopaneeli on useasti suositellut hakkuiden rajoittamista ja verhonnut sen sanaan ”maltillistaminen”. Puhe ”maltillistamisesta” on tehokas yhteiskuntapoliittinen viesti. Se vetoaa kohtuullisuuteen ja rakentaa kuvaa ylilyönnistä. Sanavalinnat vaikuttavat siihen, millaisena metsien käytön rooli ilmastopolitiikassa nähdään. Kyse on keskustelun kehystämisestä.

Oikeasti hakkuutaso ei ole karannut sen jälkeen, kun Suomi asetti hiilineutraaliustavoitteensa vuodelle 2035. Vuosittaiset hakkuut vaihtelevat markkinan mukaan, mutta kokonaiskuva on ollut pitkään melko vakaa. Kun tavoitetta asetettiin vuonna 2019, tiedossa olivat vuoden 2018 teollisuus- ja energiapuun markkinahakkuut. Ne olivat 71 miljoonaa kuutiometriä. Vuonna 2025 luku oli 67 miljoonaa kuutiometriä.

Ilmastopaneelissa on päteviä jäseniä, ja on tärkeää, että ilmastotoimista käydään keskustelua. Kun keskustelu siirtyy poliittiselle tasolle, sanavalintojen merkitys kuitenkin korostuu. Edellä mainitut sanavalinnat eivät ole neutraaleja, vaan ne ohjaavat julkista keskustelua ja yleisiä tulkintoja.

Miksi hakkuiden maltillistamista eli hakkuurajoituksia sitten vaaditaan?

Hiilineutraaliustavoite 2035 on karannut saavuttamattomiin, ja nyt etsitään hätäratkaisuja. Tämänhetkisen arvion mukaan tavoitteesta ollaan vuonna 2035 jäljessä 34 megatonnia CO₂:ta. Kyse on valtavasta kuilusta.

Esillä ovat olleet jopa yli 10 miljoonan kuutiometrin vuosittaiset hakkuurajoitukset ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Rajoitukset tuntuisivat laajasti metsäsektorilla ja sen ulkopuolella yritystoiminnan ja työpaikkojen vähenemisenä. Lisäksi hakkuurajoituksilla tuettaisiin esimerkiksi Venäjän ja Kanadan teollisuuksia, koska ne pystyisivät täyttämään suomalaisen teollisuuden jättämän tyhjiön Aasian markkinoilla. Suomen hakkuurajoitukset eivät pienentäisi globaalia kysyntää puutuotteille.

Politiikassa tulisikin keskittyä vaikuttaviin toimiin. Hakkuurajoitukset eivät sellaisia ole. Suomessa tulisi edistää toimia, joilla on todellista vaikutusta: vahvistaa metsien kasvua, lisätä teknologisten nielujen rahoitusta sekä edistää puurakentamista tukevaa sääntelyä. Lisäksi fossiilisia päästöjä tulisi vähentää nopeammin EU-tasolla.

Tino Aalto

Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja