Lukijalta: Osuuskunnat häpeävät maaseutujuuriaan

Osuuskunnat ovat lähtöisin maaseudulta. Nyt ne ovat päässeet kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Maaseutu on unohdettu, ja sieltä tarvitaan vain pääomat sekä kassavirrat kasvukeskusten kehittämiseen ja valtaamisen.

Pankit sulkevat maaseutukonttorinsa saadakseen leveämmät hartiat maakuntien välisen kilpailun rahoittamiseen. Palvelu maakuntapankeissa ei ole suinkaan parantunut. Edes posti ei kulje konttorien välillä. Toimihenkilöt kiertävät maakuntaa, etteivät asiakkaat pääse tulemaan liian tutuiksi.

Osuuspankit lienevät ostaneet kilpailijapankin entisen johtajan Nalle Wahlroosin ajatuksen, jonka mukaan tavalliset asiakkaat tuovat pankkeihin vain hiekkaa ja kuluttavat ovien saranoita.

Maaseutukohteiden lainoituksessa tarvitaan pieniinkin lainasummiin koko omaisuutta käsittävät vakuudet ja vielä lisäksi sukulaisten antama henkilötakaus.

Mikä osuus on Finanssivalvonnalla, joka on antanut maaseutupankeille muistutuksia metsäomaisuuden käytöstä lainan vakuutena? Ontuva selitys kuuluu, ettei pystytä valvomaan miten kukakin metsiään hoitaa. Mielestäni tämä väittämä sopii kaikkeen omaisuuteen.

Kaiken kaikkiaan toiminta maaseudulla todetaan kannattamattomaksi.

Kasvukeskusten asuntolainoituksessa sallitaan ylisuuret yhtiölainaosuudet.

Pienten pankkien liittäminen maakuntapankkiin menee saman kaavan mukaan. Toimitusjohtajiksi ei valita paikkakunnan etua ajavia henkilöitä ja hallinnosta savustetaan ulos liitoksia vastustavat luottomiehet.

Osuuskauppa on myös tehostanut toimintaansa. Kasvukeskusten miltei jokaisessa kadunkulmassa on S-market. Maaseudulta saatetaan valita joku kukaties matkailijoita kiinnostava kohde.

Pitäjät ja pienet kaupungit voidaan sivuuttaa sanomalla, että väestökehitys on jyrkästi laskeva ennusteen mukaan 25 vuodessa. Tämä ajatustapa lisää kurjuutta entisestään maaseudulla.

Mielestäni osuustoiminnalla ei ole enää sijaa ihmisten hyvinvoinnin kehittämisessä harva-alueilla. Niille tärkeintä ovat ainoastaan mahdollisimman suuret voitot, joita ei jaeta omistajille. Pienten paikkakuntien asukkaiden ainoa toivo ovat paikalliset kauppiaat, jotka kehittävät koko ajan toimintaansa ja uskovat seutukuntansa menestykseen.

On toivottavaa, että maaseudulle löytyy myös uusi pankkialan toimija. Asuuhan maaseutumaisessa ympäristössä vielä 1,5 miljoonaa ihmistä. Markkinoilla on tilaa eikä ole minkäänlaista pelkoa kilpailusta.

Kyösti Partanen

Kitee