Lukijalta: Maataloustukien vaikuttavuudesta kannattaa keskustella

Kalevi Sorsa -säätiön tuore raportti maataloustukien ympäristövaikutuksista sekä sitä seurannut keskustelu osoittavat, kuinka vaikeasta mutta tärkeästä aiheesta on kyse.

Raportin suurin ansio on siinä, että se nostaa esiin kysymyksen maataloustukien vaikuttavuudesta.

Suomen maataloutta tuetaan vuosittain noin 1,9 miljardilla eurolla. Julkisen talouden kiristyessä on perusteltua arvioida, miten tämä rahoitus edistää sille asetettuja tavoitteita. Vaikuttavuuden tarkastelu on tavallista kaikilla politiikan sektoreilla, mutta maatalouspolitiikassa siitä keskustellaan verrattain vähän.

MT:n pääkirjoitus (8.6.) muistuttaa perustellusti, että maatalouspolitiikan tavoitteet ovat ympäristökysymyksiä laajemmat. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tehtäviin kuuluvat niin viljelijöiden toimeentulon turvaaminen, ruokaturva, markkinoiden vakaus, kuluttajien kohtuullinen hintataso kuin maaseudun elinvoimakin.

Raportin esittämät suositukset ansaitsevat silti huolellisen käsittelyn. Ne tarjoavat perustellun näkökulman siihen, miten maatalouspolitiikka voisi nykyistä tehokkaammin edistää ilmasto- ja ympäristötavoitteita.

Nykyinen maatalouspolitiikka sisältää verrattain vähän sellaisia ohjauskeinoja, jotka kannustavat tehokkaasti päästöjen vähentämiseen tai luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen. Samalla ympäristö- ja ilmastotavoitteet ovat usein yleisluonteisia, eikä niiden toteutumista aina seurata riittävän tarkasti mitattavien indikaattorien avulla.

Ympäristökuormituksen vähentämiseen tähtääviä tukia voidaan kehittää nykyistä tulosperusteisemmiksi ja paremmin kohdennetuiksi. Erityisesti maaperäpäästöjen vähentämiseen tähtäävien kannustimien kehittämisessä olisi huomattavaa potentiaalia.

Maatalouspolitiikkaan tarvitaan ohjauskeinoja, jotka turvaavat ruoantuotannon jatkuvuuden mutta palkitsevat nykyistä paremmin myös luonnon monimuotoisuudesta, hiilensidonnasta, eläinten hyvinvoinnista ja muista julkishyödykkeiden tuottamisesta.

Samalla on huolehdittava siitä, että uudet ohjauskeinot ovat viljelijöille ennakoitavia, hallinnollisesti kohtuullisia ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia.

Jyrki Niemi

tutkimusprofessori

Luonnonvarakeskus (Luke)

Päivi Kujala

vanhempi maatalousekonomisti

Pellervon taloustutkimus PTT