Asiantuntijalta: Suomi tarvitsee vapaaehtoisen luonnonarvomarkkinan – keskitettyjä ohjauskeinoja tarvitaan

Luontokato on noussut ilmastonmuutoksen rinnalle yhdeksi aikamme suurimmista kriiseistä, kun tarkastellaan merkittävimpiä globaaleja riskejä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Näin arvioi myös Maailman talousfoorumi.

Talous ja yhteiskunta ovat suoraan riippuvaisia luonnon tuottamista ekosysteemipalveluista. Olemme tottuneet pitämään niitä ehtymättöminä itsestäänselvyyksinä. Esimerkkejä näistä palveluista ovat puhdas vesi, toimiva pölytys, metsien ja maaperän kyky sitoa hiiltä sekä luonnon oma rooli tulvien, tautien ja tuholaisten säätelyssä.

Maailman talousfoorumin mukaan yli 50 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta on kohtalaisesti tai voimakkaasti riippuvaista luonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista.

Luontokato johtuu ensisijaisesti ihmistoiminnasta ja useiden toisiaan vahvistavien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Merkittävin aiheuttaja on maankäytön muutos, joka hävittää, pirstoo ja köyhdyttää elinympäristöjä. Elinympäristöjen yksipuolistuminen heikentää ekosysteemien ravinnekiertoa, vesitaloutta ja häiriönsietokykyä.

Monimuotoisuuden köyhtyessä luonnon kyky sietää häiriöitä ja toimia hiilinieluina heikkenee. Tämä kiihdyttää ilmastonmuutosta, joka edelleen muuttaa lämpötiloja ja sademääriä.

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ilmastonmuutos ovat siis toisiaan ruokkiva kehä, jotka heikentävät yhteiskunnan vakautta ja ennakoitavuutta.

Kun luonnon tarjoamat palvelut heikkenevät, seuraukset näkyvät ruoantuotannon epävarmuutena, vesiriskeinä, toimitusketjujen häiriöinä, tuhoriskien kasvuna, vakuutettavuuden heikkenemisenä ja investointien kallistumisena.

Riskit ja niiden myötä kustannukset kasvavat niilläkin toimialoilla, jotka eivät suoraan hyödynnä luonnonvaroja. Esimerkiksi rahoitusmarkkinoilla puhutaan yhä enemmän luontoon liittyvistä systeemiriskeistä, jotka heijastuvat eri toimialoilla toimivien yritysten arvostuksiin ja riskihinnoitteluun.

Siksi luontokato ei ole vain ympäristökysymys, vaan se kasvattaa laajasti taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä riskejä.

Elinvoimainen luonto on talouden, huoltovarmuuden ja hyvinvoinnin edellytys, siksi luontokadon pysäyttäminen edellyttää koko yhteiskunnan muutosta. EU on asettanut yhteiset tavoitteet luonnon tilan parantamiseksi ja velvoittanut jäsenmaat laatimaan kansalliset ennallistamissuunnitelmat. Suomella on vajaa vuosi aikaa osoittaa, millä keinoin tavoitteisiin aiotaan päästä.

Valtio ei pysty yksin täyttämään vaatimuksia, vaan tarvitaan markkinaehtoinen mekanismi rinnalle.

Ekologinen kompensaatio on hyvä työkalu vaikuttaa maankäytön luontohaittoihin ja puuttua tuleviin aiheutettuihin haittoihin.

Tarvitsemme rinnalle kuitenkin myös keinon puuttua luontovelkaan, joka on syntynyt pitkällä aikavälillä, jonka suora aiheuttaja ei ole enää tiedossa tai ylipäätään enää olemassa. Luontovelka on syntynyt aikana, jolloin lieventämishierarkian käsitettä ei vielä ollut tai luonnonvaroihin liittyvä säätely puuttui.

Tarvitaan myös keinoja tuoda kaikenlaiset toimet vapaaehtoisen luonnonarvomarkkinan piiriin aina talousmetsien luonnonhoitoimenpiteistä suojelukohteisiin, vaikka nämä eivät olisikaan luonteeltaan pysyviä tai lisäisiä.

Keinovalikoiman tulisi kohdistua tasapuolisesti kaikkiin Suomen ekosysteemeihin: metsiin, soihin, vesistöihin ja myös kaupunkiympäristöihin.

Liiketoiminnalla on tärkeä rooli luonnon tilan vahvistamisessa. Edelläkävijöitä tarvitaan, koska vapaaehtoisen luonnonarvomarkkinan käynnistyminen edellyttää testausta ja kokemuksen keräämistä kaupankäynnin vaiheista.

Lähi-Tapiola, Tapio Palvelut Oy, S-ryhmä ja Finsilva ovat käynnistäneet pilottihankkeen, jossa kehitetään uudenlaista markkinaehtoista luonnonarvokaupan mallia. Ennallistettava kohde on 12 hehtaarin laajuinen ojitettu karu suo Pielavedellä. Pilotissa kartoitetaan parhaita luonnonarvokaupan käytäntöjä, mikä voi edistää kysynnän syntymistä Suomeen.

Suomesta puuttuu toistaiseksi paikka, jossa luonnonarvojen kysyntä ja tarjonta kohtaavat, ja yhteistyö fasilitoidaan sopimuksista aina ennallistamistoimiin ja luonnonarvohehtaarien tuotantoon saakka.

Kysynnän skaalaaminen ennallistamisasetuksen edellyttämälle tasolle edellyttää keskitettyjä ohjauskeinoja, kuten lainsäädäntöä ja taloudellisia kannustimia, mutta myös muita innovatiivisia ratkaisuja, joilla luodaan vaikuttavuutta.

Marika Makkonen

metsätalousliiketoiminnan johtava asiantuntija

Lähi-Tapiola

Hanna-Leena Tevä

kehitys- ja vastuullisuusjohtaja

Tapio Palvelut Oy