Lukijalta: Teknisiä hiilinieluja tarvitaan hiilidioksidin hyötykäytön rinnalle

Ali Harlin ja Pertti Korhonen kirjoittivat Maaseudun Tulevaisuudessa 28.5. ansiokkaan mielipidekirjoituksen biopohjaisen hiilidioksidin hyötykäytöstä ja fossiilisten raaka-aineiden korvaamisesta. Biopohjaisella hiilidioksidilla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä erityisesti tuotettaessa synteettisiä polttoaineita, joilla voidaan korvata lähinnä fossiilisia liikennepolttoaineita.

Biopohjaisen hiilidioksidin hyötykäyttö ei kuitenkaan tuota hiilinieluja, ellei hiiltä varastoida pitkäikäisiin tuotteisiin. Vaikka kaikki fossiiliset päästöt saataisiinkin nollattua biopohjaisten tuotteiden myötävaikutuksella, haasteena on edelleen ruoantuotannon ja maankäytön päästöt. Vuonna 2023 ruoantuotannon metaani- ja dityppioksidipäästöt vastasivat noin kuutta miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja maankäyttösektorin lähinnä turvemailta tulevat maaperän päästöt olivat yli 26 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia.

Näitä päästöjä on todella vaikea saada vähennettyä, eikä hiilineutraaliutta voi saavuttaa, ellei jäljelle jääviä päästöjä kompensoida hiilinieluilla. On selvää, että puuston nielut eivät riitä tähän kompensointiin. Vaikka nieluja voidaan metsänhoitotoimenpiteillä hetkellisesti vahvistaa, metsien ikääntyminen kääntää puuston nielun väistämättä laskuun, ja lämpötilan kohoaminen kasvattaa maaperän päästöjä entisestään. Siksi tekniset hiilinielut ovat välttämättömiä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.

On syytä myös muistaa, että biopohjaisen hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ei ole suinkaan ainoa keino teknisten nielujen tuottamisessa. Puurakentamisen lisääminen ja biohiilen tuotanto poistavat myös hiiltä ilmakehästä. Teknologia näiden nielujen tuottamiseen on jo olemassa, ja Suomen metsät tarjoavat riittävästi uusiutuvaa raaka-ainetta sekä biopohjaisen hiilidioksidin hyötykäyttöön että teknisten hiilinielujen toteuttamiseen.