Lukijalta: Tukivalvonnan toimintakulttuuria voi modernisoida

Pro Agrian Keskusten Liiton toimitusjohtaja Harri Mäkivuokko nosti esiin Suomen tukivalvonnan, joka on naapurimaita raskaampi (MT 24.4.). Uusi cap-suunnittelu lähestyy ja maa- ja metsätalousministeriöllä on nyt hieno mahdollisuus selkeyttää ja yksinkertaistaa tukivalvonnan lähtökohtien kokonaisuutta. Ruokavirastokin toivoo tätä, kertovat Hannele Sankari ja Sari Putkiranta (MT 11.5.).

Samalla on hyvä mahdollisuus kehittää tukivalvonnan toimintakulttuuria. Moni viljelijä kokee valvonnan etäisenä toimijana, johon on vaikea saada yhteys.

Valvonnan tulisi painottua keskustelevaan neuvontaan, jotta asiat saadaan yhdessä kuntoon. Henkilöstöllä tulisi olla asiantuntemusta mainita viljelijälle käytännöllisiä ja kustannustehokkaita vaihtoehtoja, kun jokin tukiehto ei täytykään.

Myös turhia ja epäselviä käytäntöjä on syytä kehittää. Viljelijä joutuu pyytämään eri tulostettaville paperilomakkeille naapurikylien viljelijöiden allekirjoituksia, skannata ja lähettää ne tukivalvontaan sähköpostitse. Eikö pelkkä ilmoitus tai rasti ruutuun riittäisi?

Suomessa lanta-analyysi on pakollinen, Ruotsissa ei. Tukialoja pienennetään kertomatta, mistä, miksi ja kenen toimesta. Eikö toiminta voisi olla avointa ja läpinäkyvää?

Sankari ja Putkiranta kirjoittavat, että tukien maksaminen edellyttää, että niiden ehtojen noudattaminen voidaan myös luotettavasti todentaa. Luotettava todentaminen on kuitenkin tulkintakysymys ja tulkintaperiaatteet kumpuavat viranomaisen työ- ja asiakaspalvelukulttuurista.

Meillä on Suomessa menneiltä vuosisadoilta perittyä "virkamiespelkoa". Tämän päivän virkakoneiston tulee kuitenkin toimia keskustelevasti ja yhdessä asiakkaan kanssa. Suomessa monet kokevat, että esimerkiksi verohallinto ja poliisi ovat erittäin asiakaspalvelevia viranomaisia. Heidät tavoittaa helposti ja he ovat somessa aktiivisia. Voisiko tukivalvonta ottaa heistä mallia?

Ina Liljeström

maatilayrittäjä

Vieremä