Kierrätysmotivaationi koki pahan kolauksen, kun kuulin mitä kaupan ruokapakkauksille tapahtuu selkäni takana

Maailman merissä kelluu yli 150 miljoonaa tonnia muovijätettä. Välinpitämättömästi käsitelty ja usein täysin turha muoviroska on muodostanut valtameriin valtavia, yli miljoonan neliökilometrin muovipyörteitä. Pienempiä roskalauttoja velloo rannikkoalueillakin.

WWF:n parin vuoden takaisen raportin mukaan merten muoviroska uhkaa nelinkertaistua vuoteen 2050 mennessä. Jos roskaamistahti jatkuu entisellään, merissä on pian enemmän muovia kuin kalaa.

Viime viikolla MT kertoi pohjoispohjanmaalaisesta viljelijästä, joka tyrmistyi kierrätyslannoitteen sisältämästä muovisilpusta. Biojätteestä valmistetussa lannoitteessa oli silmin nähden valtava määrä roskaa. Viljelijä kieltäytyi levittämästä mikromuoviksi muuttuvaa moskaa pelloilleen.

Nykyään muoviongelmaa yritetään suitsia lainsäädännöllä, joten olikin hämmästyttävä tieto, millaisia määriä muovia lainsäädäntö sallii lannoitteeksi päätyvässä mädätteessä. Yli kahden millimetrin kokoisia epäpuhtauksia saa olla jopa viisi grammaa kuiva-ainekiloa kohden. Määrä vastaa 240 muovikassin levittämistä hehtaarille. Alle kahden millin kokoista roskasilppua ei valvota lainkaan.

Hätkähdyttävä on myös muovin alkuperä. Kaupoissa myymättä jäänyt ruoka murskataan muovipakkauksineen yhdeksi suureksi massaksi. Muovisilppua seulotaan myöhemmin, mutta osa siitä kulkeutuu peltoon.

Toisaalla muoviongelmaa yritetään suitsia. Muutama vuosi sitten EU kielsi kertakäyttöiset ruokailuvälineet, muovipillit ja pumpulipuikot. Kesästä alkaen muovikorkit eivät ole enää saaneet irrota pulloista ja tölkeistä, jotta ne eivät kulkeutuisi luontoon. Suurin osa luontoon päätyvästä roskasta on juuri tällaista kertakäyttöistä muovia, joka takertuu eläimiin ja päätyy niiden elimistöön. Tutkijat ovat löytäneet mikromuovia jopa ihmisten aivoista.

Muovipillin korvikkeeksi kehitetty kartonkinen pilli saattaa muhjuuntua ärsyttävästi suussa ja muovipullon korkki törröttää ikävästi kasvoille, mutta kestän nämä pienet harmit, kun mietin merilintuja, kilpikonnia ja valaita, jotka tukehtuvat roskaan.

Kotona kierrättäminenkään ei ole aivan pieni harjoitus. Pienessä keittiössä lajittelupaikan löytäminen pahville, paperille, muoville, metallille, pulloille ja biojätteelle vaatii suunnittelua. Juomapakkauksia pitää huuhdella ja ravistella, ja silti kierrätyskassien pohjalle ja joskus lattioille valuu tahmeaa nestettä. Tunnollisesti irrottelen muoviset ikkunat pahvipakkauksista omiin kasseihinsa ja kiskon muovikorkkia irti pahvitölkistä.

Tieto peltoon päätyvästä muovisilpusta ja kauppojen kaiken muhentavasta jätelaarista aiheutti kuitenkin pahan kolhun kierrätysmotivaatiooni. Ajattelen, että jos jaksan nostella kaupasta kotiin kannetun ruoan keittiön kaappeihin, jaksan myös lajitella pakkaukset kierrätykseen. Samaa odotan kaupoilta ja jatkojalostuslaitoksilta. Luontoon muovi ei kuulu.