Lukijalta: Ilman ruokaa ei ole itsenäisyyttä – maatalous on kansallinen turvallisuuskysymys

Suomalainen maatalous on kriisissä. Kustannusten nousu, byrokratia, epävarmuus ja tuontiruoka ajavat yhä useampia viljelijöitä lopettamaan. Ja samalla me leikimme tulella.

Suomi on logistisesti saari. Yli 80 % tuontielintarvikkeista tulee meriteitse, ja kriisitilanteessa tämä voi katketa yhdessä yössä. Jos ulkomainen ruoka ei enää saavu, meillä on jäljellä vain se, mitä omat pellot ja karjatilat tuottavat – jos niitä vielä on jäljellä.

Maataloustukea pidetään usein viljelijän tukiaisena, mutta todellisuudessa se on kuluttajatuki: sen ansiosta suomalainen saa leipänsä ja maitolitraansa kohtuuhintaan. Ilman tukia viljan, maidon ja lihan hinnat voisivat jopa kolminkertaistua – eikä tämä ole liioittelua.

Vuonna 2023 Suomen valtion budjetista maatalouteen ohjattiin noin 2,1 miljardia euroa, josta noin 1,3 miljardia tuli EU:n kautta. Tämä tarkoittaa noin 380 € per suomalainen vuodessa, ja sillä turvataan koko kansan ruokaturva (1). Vertailun vuoksi Suomi käyttää puolustusmenoihin noin 6,2 miljardia euroa vuodessa (2). Sähköautojen hankintatukeen ja akkustrategiaan on varattu useita satoja miljoonia euroja vuosikymmenen aikana (3). Samaan aikaan EU:n maataloustukien ostovoima on laskenut yli 25 % vuodesta 2015, kun taas tuotantopanosten hinnat ovat nousseet nopeasti: lannoitteet +200 %, energia +150 %, rehut +100 % (4). Yhä useampi maatila toimii miinusmerkkisellä tuloksella (5). Jos maatalous ajetaan alas, sitä ei palauteta käden käänteessä. Peltojen uudelleen käyttöönotto, eläinkannan rakentaminen ja osaajien houkuttelu takaisin alalle vievät vuosia. Me menetämme huoltovarmuutemme pysyvästi.

Suomi tarvitsee ruokaa – joka päivä. Se ei ole valinnainen palvelu, vaan yhteiskunnan perusta. Jos suomalainen maatalous romahtaa, emme puhu enää vain ruokakysymyksistä, vaan itsenäisyyden menettämisestä.

Nyt on aika nähdä suomalainen viljelijä ja maatila osana kansallista turvallisuusstrategiaa. Ei vain taloudellisena toimijana – vaan huoltovarmuuden viimeisenä lukonpitimenä.

Ari Prihti

Punkalaidun