Yliö: Suomen ja Yhdysvaltain presidenttien yhteydenpidolla vahva perinne – Valkoisessa talossa vierailtu 1960-luvulta alkaen

Yhdysvaltain valtionpäämies lienee monella mittarilla mitaten maailman vaikutusvaltaisin henkilö. Viime aikoina tällainen ajatusmalli on saanut rujoja sävyjä presidentti Donald J. Trumpin hämmentävistä ulostuloista johtuen. Samaan aikaan tasavallan presidentti Alexander Stubbin suomalaista golfdiplomatiaa on kiitelty.

Historiaamme peilaten Suomen hakeutuminen Yhdysvaltain päämiehen yhteyteen ei ole lainkaan kummallista. Sitä vastoin nykyisen presidenttimme poikkeuksellisen oikoinen yhteys Valkoiseen taloon on kerrassaan ainutlaatuista.

Suomella on ollut viralliset yhteydet Yhdysvaltoihin jatkosodan sotavuosia lukuun ottamatta, mutta Valkoisen talon ovet eivät auenneet Suomen presidentille ennen 1960-luvun alkua. Presidentti Urho Kekkonen avasi pelin tehdessään vuonna 1961 ensimmäisen Yhdysvaltain vierailunsa presidentti John F. Kennedyn isännöimänä.

Lentomatka Yhdysvalloista Suomeen oli ilmeisesti pidempi, sillä vasta kesällä 1975 – Helsingissä järjestetyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) viilentäessä kylmän sodan kuumia aaltoja – Yhdysvaltain presidentti astui ensimmäistä kertaa Suomen kamaralle.

Edellisvuonna Yhdysvaltain ykkösvirkaan nimetty Gerald Ford tapasi Helsingissä presidentti Kekkosen. Suomalaisten murheiden sijaan Fordin huomion veivät neuvostojohtaja Leonid Brežnevin kanssa käydyt neuvottelut.

Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia

Reilu vuosikymmen myöhemmin toukokuun lopussa 1988 Helsinkiin saapui presidentti Ronald Reagan. Harva suomalainen tunsi Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen henkeä, mutta silti Reagan esiteltiin kaksinkertaisena amerikkalaisen unelman toteuttajana. Näyttelijä oli noussut miljonääriksi ja valtionpäämieheksi.

Suomessa Reagan tapasi presidentti Mauno Koiviston, joka oli vieraillut viisi vuotta aiemmin Washingtonissa. Reagan totuttautui Suomessa aikaeroon ja levähti matkatakseen Suomesta Moskovan huippukokoukseen.

Läntisiä yhteyksiä janonnut Suomi oli hetken aikaa kansainvälisen analogisen tiedonvälityksen keskiössä. Vetoapua tarvittiin, sillä 1980-luvulla Suomen tavaravienti Yhdysvaltoihin oli vähentynyt itsenäisyytemme ajan alhaisimmalle tasolle lukuun ottamatta sotavuosia.

Reaganin toinen presidenttikausi päättyi tammikuussa 1989. Valkoisen talon ykkösmieheksi valittiin Reaganin varapresidenttinä Suomessa aiemmin käynyt George H. W. Bush. Syyskuussa 1990 Bush tapasi Helsingissä Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin. Kylmä sota oli päättymässä, joten suurvaltajohtajien tapaamiselle oli tilausta.

Kun Bush seuraavan kerran, heinäkuussa 1992, astui Suomen kamaralle, oli Neuvostoliiton raunioille syntynyt Venäjä ja neuvottelupöydässä vastapäätä istui presidentti Boris Jeltsin.

Etykin seurantakokouksen varjolla Suomeen saapuneille presidenttivieraille Koivisto saattoi kertoa Suomen EU-jäsenyyshausta, Pariisin rauhansopimuksen ehtojen poistamisesta ja muista pienemmistä muutoksista. Suomen asema lännen ja idän välissä oli isossa käymistilassa.

Koivisto oli edellisvuoden keväällä vieraillut Washingtonissa, joten Bush-kontaktissa oli tuore päiväys.

Maaliskuussa 1997 suomalaista ja kansainvälistä mediaa kiinnosti kipsi jalassa pyörätuolissa istuen Suomeen saapunut presidentti Bill Clinton. Presidentti Martti Ahtisaari – joka oli vieraillut vuonna 1994 Clintonin vieraana Valkoisessa talossa – tiedosti, ettei Yhdysvaltain valtionpäämiehen Suomeen tulo johtunut tälläkään kertaa pelkästään kahdenvälisten yhteyksien vaalimisesta vaan tarpeesta suurvaltaneuvotteluihin Venäjän presidentin Boris Jeltsinin kanssa.

Clintonin vierailun jälkeen Suomen presidenteistä Ahtisaaren lisäksi myös Tarja Halonen ja Sauli Niinistö ehtivät piipahtaa Washingtonissa, ennen kuin Donald Trump saapui heinäkuussa 2018 Helsinkiin. Neuvottelut Venäjän johtajan kanssa olivat jälleen vierailun keskiössä.

Viimeisimpänä Yhdysvaltain päämiehistä Suomessa on vieraillut presidentti Joe Biden. Hänen vierailunsa heinäkuussa 2023 ravisteli edeltäjien luomia käytänteitä. Venäjä ei ollut enää aiempien vierailujen tapaan mukana neuvotteluissa. Se oli siirretty Suomen ja muiden Pohjoismaiden kanssa käytävien vakavien keskustelujen kohteeksi.

”Me tarvitsemme vieraiden maiden ystävyyttä ja sympatiaa.” Suurlähettiläs Armas Saastamoisen Washingtonissa toukokuussa 1920 rustaaman raportin perusajatus pätee yhä. On kyse valtionpäämiesten tapaamisista tai jäänmurtajakaupoista, Yhdysvaltojen ja Suomen yhteistyö toteutui vuosisata sitten ja toteutuu tulevaisuudessakin aina ensin mainitun niin tahtoessa.

Mikko Karjalainen

sotahistorian apulaisprofessori

Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitos