Katse länteen päin – tällaiset ovat presidenttiehdokkaiden suhteet Yhdysvaltoihin

Suomessa on totuttu idänpolitiikan takuumiehiin. Presidentit ovat luoneet ja varjelleet henkilösuhteita Kremliin ja Venäjä-osaamista ja kontakteja on markkinoitu ulkomaillekin Suomen erikoisosaamisena.

Nyt suunta on kääntynyt. Poliittisia suhteita Venäjään ei enää ole, ja etäisyyttä itään jopa korostetaan. Tärkeimmäksi kumppaniksi on tullut Yhdysvallat.

Läntisen suurvallan kanssa henkilökohtaisilla suhteilla on lähtökohtaisesti vähemmän merkitystä, sanoo Tampereen Yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsbeg.

"Ihan jo senkin takia, että Yhdysvaltain presidentin näkökulmasta Suomi on ollut pieni tekijä, eikä aika riitä samanlaiseen kahdenväliseen tapaamiseen, kuin mitä Suomen ja Venäjän presidenteillä on ollut.”

Joillakin suomalaispresidenteillä on ollut hyviä suhteita länteen, mutta ne ovat muotoutuneet enemmän sattumanvaraisesti.

”Sauli Niinistölle tuli Joe Bidenin suhteen ja Mauno Koivistolle aikanaan George Bushin suhteen paljon kontakteja”, Forsberg kertoo.

Kontakteja Yhdysvaltoihin presidenttiehdokkaillakin on toki ollut.

Alexander Stubb (kok.), Mika Aaltola ja Olli Rehn (kesk.) ovat opiskelleet Yhdysvalloissa. Rehnillä kyseessä olivat vaihto-opinnot, Stubb ja Aaltola opiskelivat maassa korkeakoulututkinnon.

Stubb myös vieraili Yhdysvalloissa ulkoministerinä. Amerikkalaisyleisö voi myös muistaa hänen medialle antamansa haastattelut Ukrainan sodan alkuvaiheessa.

Rehnille yhteyksiä on todennäköisesti kertynyt ainakin talouselämän puolelta komissiovuosilta. Näin lienee myös Jutta Urpilaisen (sd.) laita.

Aaltolalle kontakteja on kertynyt myös UPI:n johtotehtävissä.

Kristillisten Sari Essayah on osallistunut Washingtonissa järjestettäville rukousaamiaisille, jotka ovat varsinkin maan konservatiiveille tärkeä verkostoitumistapahtuma.

Jussi Halla-aholle (ps.) yhteyksiä on voinut kertyä roolissaan ulkoasiainvaliokunnassa ja eduskunnan puhemiehenä. Jälkimmäisessä virassa hän tapasi ainakin Yhdysvaltojen alahuoneen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Michael McCaulin.

Li Anderssonilla (vas.) ja Harry Harkimolla (liik.) yhteyksiä on vähemmän. Harkimon on jopa kiusallisesti kerrottu olleen yhdysvaltalaisten alustavalla pakotelistalla venäläisoligarkkien kanssa tekemiensä kauppojen takia.

Todennäköisesti parhaat yhteydet Washingtonin nykyhallintoon on Pekka Haavistolla (vihr.). Viime vaalikauden ulkoministeri oli aktiivisesti yhteydessä kollegaansa Antony Blinkeniin ja maan virkamiehistöön. Blinken on puhunut Haavistosta amerikkalaisen lämpimästi heidän väleistään.

Kokoomuksen ehdokas Alexander Stubb tapasi ulkoministerivuosinaan kollegansa Hillary Clintonin.  Kuva: USA State Department photo/ Public Domain

Sitä, onko Haaviston tai jonkun muun ehdokkaan suhteista muita enemmän hyötyä, on vaikea sanoa. Yksi syy tähän on se, että Yhdysvalloissakin on tulossa vaalit. Presidentin vaihtuessa myös lähes koko hallinto vaihtuisi vuoden päästä tammikuussa.

Forsbergin mukaan käytännössä tärkeimmät suhteet ovat hallinnossa presidenttiä alemmalla tasolla, jossa presidentin ajan priorisointi ja käytännön politiikka tehdään. Näitä suhteita ylläpitävät presidentin lisäksi muutkin.

”Hyvistä suhteista kuvittelisi ilman muuta aina olevan hyötyä, mutta kyllä tarpeellisten suhteiden pitäisi syntyä virallisen kanssakäymisen kautta”, Forsberg sanoo.

Jos nykyhallinto jatkaa, hyvät suhteet todennäköisesti pysyvät ja jatkavat syventymistään. Haasteita voi tulla, jos Donald Trump tai samanmielinen ehdokas valitaan

”Aikaisemmin on tiedetty melko hyvin, ketkä ne henkilöt ovat, vaikka valta vaihtuisi. Trumpin kanssa on epätietoisuutta siitä, keitä hän valitsisi keskeisiin ulko- ja puolustuspolitiikan tehtäviin Washingtonissa”, Forsberg kertoo.

Hän arvioikin, että presidenttiehdokkaat pitävät Trumpia kommentoidessaan kielensä keskellä suuta. Kärkkäät kommentit voisivat kostautua myöhemmin.