Suomessa saadaan nyt tottua Washingtologiaan – Blinkenin puheen tähti ei ollutkaan Blinken

Mielenkiintoinen. Näin voisi kuvata Yhdysvaltain ulkoministeri Anthony Blinkenin puhetta Helsingin kaupungintalolla.

Ei siksi että puheessa olisi ollut mitään uutta tai yllättävää.

Eikä toisaalta siksikään että vieras olisi ollut täysin poikkeuksellinen. Onhan Helsingissä nähty Yhdysvaltojen presidenttejäkin Gerald Fordista aina Donald Trumpiin.

Yleensä Suomi on kuitenkin toiminut vain puitteena muiden korkea-arvoisten johtajien tapaamisissa. Nyt ulkoministeri Blinken oli vierailemassa tuoreessa liittolaismaassa, ikään kuin asioikseen.

Siksi myös odotukset olivat erilaiset. Suurvallan ulkoministerin talvisota-maininnat olisivat aiemmin hurmannut koko suomalaisyleisön, mutta nyt ne tuntuivat siltä mitä olivatkin: alustus varsinaiselle puheelle.

Blinkenin puhe oli linjapuhe, jossa vakuuteltiin Yhdysvaltojen tukea Ukrainalle ja korostettiin, ettei Venäjä väkivalloin saavuta tahtomaansa asemaa maailmassa.

Reiluuden nimissä on sanottava, että juuri linjapuhetta Venäjästä Blinkenin kerrottiin etukäteenkin pitävän.

Juuri uutta ei runsaassa puolessa tunnissa kuultu Venäjästäkään. Yhdysvallat toivoo Venäjän kansalle vaurasta ja demokraattista tulevaisuutta, mutta ei suvaitse Putinin hallinnon aggressiota muita valtioita kohtaan, Blinken kertoi.

Kenties mielenkiintoisinta antia olivat visiot Ukrainan tukemisesta ja jälleenrakentamisesta sodan jälkeen.

Yhdysvallat on toisen maailmansodan jälkeen ollut tunnetusti huono ja lyhytjänteinen sodanjälkeisten yhteiskuntien tukemisessa, mutta ehkä keinot ja kärsivällisyys todella tällä kertaa riittävät pidemmälle.

Blinken myös vakuutti tuen Ukrainalle jatkuvan niin pitkään kuin on tarve ja iloitsi myös kehittyvien maiden asettumisesta lännen puolelle.

Venäjän ystävät ovatkin olleet harvempia, kuin todennäköisesti ainakaan Vladimir Putin ennusti. Silti niitäkin on löytynyt.

Myös Yhdysvaltojen tuelle Ukrainaan on kuulunut jo soraääniä, vaikka toistaiseksi tuki onkin ollut mittavaa.

Blinkenin ja koko Bidenin hallinnon tukea Ukrainalle ei liene syytä epäillä. Heidän valtakirjansa on kuitenkin katkolla jo vajaan vuoden päästä, ja maan ulkopoliittinen linja voi silloin muuttua paljonkin.

Takavuosikymmeninä Suomessa oltiin erityisen kiinnostuneita ja kokeneita Neuvostoliiton johdon lausuntojen piiloviestien tulkinassa eli kremlologiassa.

Nyt huomio on käännetty Moskovasta täyskäännöksellä länteen, ja retoriikka on kieltämättä erilaista.

Tulkinnanvaraa kuitenkin jää yhä. Pitäisikö Blinkenin puheet tulkita lupauksena, ennusteena vai tavoitteena?

Kaupungintalolle pakkautuneesta yleisöstä oli selkeästi havaittavissa jännittynyt tunne siitä, että jotain poikkeuksellista tapahtuu.

Katarsis jäi näytöksestä kuitenkin puuttumaan. Blinkenin taitavasti kirjoitetusta puheesta huolimatta tuntui, etteivät odotukset oikein kuitenkaan täyttyneet.

Vieraan esitellyt Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola sentään sai yleisöltä useammatkin vapautuneet naurut.

Ehkä joku puolueista sittenkin tarvitsisi vielä presidenttiehdokasta?