Kääriäinen: Entäs se ilmastonmuutos, ihmiskunnan suurin turvallisuusuhka?

Unkarin pääministeri Peter Magyar ilmoitti pyhänseutuna kansallensa Unkarin ainoan ydinvoimalan (Paks) tilapäisestä sulkemisesta Tonavan vedenpinnan laskemisen seurauksena ja kehotti myös kansalaisia säästäväiseen ja ”järkevään” energiankäyttöön.

Paks on tuottanut lähes puolet Unkarin sähköntarpeesta. Romania on sulkenut ydinvoimalan samasta syystä kuin mitä Unkari teki.

Kesän kärkiuutisia ovat olleet laajat ja vaikeasti sammutettavat maastopalot Espanjassa, Ranskassa ja Kreikassa – sekä Atlantin toisella puolella. Helle-ennätykset ovat paukkuneet. Pitkäaikaiset kovat helteet altistavat maastopaloille. Nehän ovat – se muistettakoon – jokakesäisenä riesana Euroopassa, joskus meilläkin.

Eurooppa lämpenee maanosista nopeimmin ja Pohjola Euroopassa nopeimmin – ainakin toistaiseksi.

Sään ääri-ilmiöt virittävät keskustelua maapallon ilmaston keikahduspisteistä, eräänlaisista kynnyksistä, joiden ylittäminen vie peruuttamattomiin muutoksiin ilmastojärjestelmässä. Silloin puhutaan esimerkiksi jäätiköiden sulamisesta, AMOC-merivirran vaimentumisesta ja Amazonin sademetsien tuhoutumisesta.

Tiirailemme talven lyhentymistä ja lumirajan vähittäistä vetäytymistä kohti pohjoista. Luonto on meilläkin muutoksessa, uusia kasveja ja eläimiä ilmaantuu. Näkeehän sen täällä kotikylässäkin. Yhden sukupolven aikana muutokset ovat olleet merkittäviä.

Suomen poliittista keskustelua ovat tällä vuosikymmenellä hallinneet korona, Ukrainan sota ja talouden alakulo.

Valtiovarainministeri Purran analyysi velkaantumisen jatkumisesta ja korkomenoista ensi vuonna ja vaalikaudella hätkähdyttää. Sitä uhkaa ei voi sivuuttaa. Kyllä ilmastonmuutoksesta ja sääilmiöistä keskustellaan, mutta se on jäänyt ihmisiä tässä ja nyt askarruttavien asioiden varjoon. Vähitellen etenevä ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkien elämän edellytyksiin tavalla tai toisella. Se on vaan niin, että ilmaston muuttuminen on ihmiskunnan suurin turvallisuusuhka.

Keskustelu ilmastonmuutoksesta on meilläkin vaikea laji. Siitä tulee helposti vaahtopäistä väittelyä, josta tolkku on kaukana. Vastakkainasettelun ääripäät eivät haluakaan kuunnella toisiaan.

Se on selvä, että Suomi yrittää vaikuttaa omalla painoarvollaan ja EU:n jäsenmaana maailman ilmastopolitiikkaan. Suomi tekee osansa, liioittelematta tai vähättelemättä.

Paras tulos saavutetaan oikeasuhtaisella aktiivisuudella. Ilman maailman isojen irtautumista fossiilisista raaka- ja polttoaineista uusiutuvien hyväksi maapallon elämän edellytykset ehtyvät – ainakin paikka paikoin.

Suomi sopeutuu sään ääri-ilmiöihin lähtien rakentamisesta ja infrastruktuurista. Ilmastonmuutos on noteerattava ruoan ja energian tuotannossa sekä vesihuollossa. Kasvavat metsät ovat tärkeä osa vastuullista ilmastopolitiikkaa.

Puhumme sotaan ja kriiseihin liittyvästä resilienssistä. Olisiko syytä pohtia sään ääri-ilmiöiden ja ilmastonmuutoksen vaikutusta yhteiskunnan sieto- ja toipumiskykyyn ja rakenteiden kestävyyteen?