Lukijalta: Luontoprofessori tuuliajolla

Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho totesi: "Hyvä esimerkki luonnolle haitallisesta ilmastotoimesta on metsän raivaaminen aurinkopaneelien ja tuulivoimaloiden tieltä. Kotiahon mielestä ne pitäisi sijoittaa valmiiksi rakennettuun ympäristöön." (MT 22.9.)

Hieman kriittisyyttä on tullut luontoprofessorinkin puheisiin verrattuna siihen, mitä hän sanoi Keskisuomalaisen haastattelussa 10.1.2021. Tuolloin hänen kotiseudullaan käyty kamppailu Jyväskylän Salola Wind Park -hanketta vastaan oli kiivaimmillaan. Yleisellä tasolla hän puhui kuin tuulivoimakonsultti tuulivoiman puolesta.

Tuulivoimaloita valmiiksi rakennettuun ympäristöön? Mihin? Kerrostalojen väleihin kaupunkeihin? Ei kai sentään. Entä teollisuusalueet? Suosittelen professorille tutustumista Jyväskylän seudun teollisuusalueisiin. Ei niillä paljon puuta kasva, mutta eivät ne ole autiomaatakaan. Siellä liikkuu paljon ihmisiä, autoja ja monenlaisia työkoneita.

Nykyaikaisten tuulivoimaloiden lapa on noin 100 metriä pitkä ja painaa 30–35 tonnia. Entä jos semmoinen rysähtää alas 250 metrin korkeudesta alla olevien päälle? Lapojen irtoamiset eivät ole harvinaisia maailmalla. On niitä sattunut Suomessakin ainakin kaksi kertaa.

Melko lähellä Kotiahon kotikylää Oittilaa on toiminnassa Keski-Suomen ensimmäiset tuulivoimalat Luhangan kunnan Latamäessä. Kotiahon kannattaa tutustua myös niiden ympäristöön. Ne, nykyisen mittapuun mukaan pienet voimalat, sijaitsevat luonnossa, jossa vain vähän liikutaan. Silti sinne on pystytetty näyttäviä varoitustauluja irtoavista jäämöykyistä, ukonilmasta, liikkumisesta omalla vastuulla ja niin edelleen. Jos tuulivoimaloita rakennetaan teollisuusalueille, rakentaja ei varmasti voi paeta vastuutaan varoitustauluja pystyttämällä.

Professori Kotiaho ei ottanut kantaa kotitilansa lähistön tuuliteollisuushankkeeseen, vaikka sitä häneltä paljon toivottiin. Onneksi iso joukko muita ihmisiä otti kantaa sitäkin pontevammin. Sen seurauksena Jyväskylän kaupunki lopetti yksimielisellä päätöksellä hankkeen kaavoituksen. Näin saatiin pidettyä maakunnan suurimpiin kuuluva hiljaiseksi luokiteltu luontokokonaisuus hiljaisena. Eiköhän se ollut iloinen lopputulos myös seudulla asuvan luontoprofessorin harrastusten kannalta?

Vesa Nuolioja

Jyväskylä