Toveri: Informaatiovaikuttamisen tunnistaminen on nykypäivän ehdoton kansalaistaito

Kun puhumme Venäjän hybridivaikuttamisesta, mieleen tulevat yleensä kyberhyökkäykset, GPS-häirintä ja kaapelivauriot. Nämä vakavat teot ovat näkyvä osa ilmiötä.

Vähemmälle huomiolle kuitenkin jää, että vaikuttamisen kohteena on yhä useammin myös seuraava sukupolvi. Tarkoituksellisen informaatiovaikuttamisen tunnistaminen pitäisi opettaa nuorille yhtä tärkeänä taitona kuin ensiaputaidot tai toimintaohjeet poikkeusoloihin. Tämä 2020-luvun kansalaistaito suojaa demokratiaamme.

Venäjä on jo näyttänyt, että se lasten ja nuorten ajatteluun vaikuttaminen on osa sen turvallisuuspolitiikkaa, ja se vähät välittää toimintansa eettisestä puolesta. Maan koulujen opetussuunnitelmat on muutettu tukemaan valtion sotanarratiivia, oppilaille järjestetään pakollisia isänmaallisia oppitunteja ja historian oppikirjoja painetaan uudelleen.

Miehitetyillä Ukrainan alueilla kehitys on ollut vielä raaempaa: ukrainalaisten lasten identiteetti halutaan häivyttää ja nuoria ohjataan valtion tukemiin isänmaallisiin ja sotilaallisiin nuorisojärjestöihin, joita esimerkiksi YK on kuvannut järjestelmälliseksi militarisoinniksi.

Vaikuttaminen ei rajoitu ainoastaan venäläisiin tai ukrainalaisiin nuoriin, koska digitaalisen toimintaympäristön nopea muutos on muuttanut myös vaikuttamisen logiikan. Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että propagandaa voidaan levittää erilaisten algoritmien, tavallisten käyttäjätilien ja bottiverkostojen kautta miljoonille käyttäjille siten, että vaikuttamisen alkuperää on liki mahdoton tunnistaa, eikä vastaanottaja välttämättä edes ymmärrä altistuvansa organisoidulle vaikuttamiselle.

Nuoret ovat vaikuttamisoperaatioille kiinnostava kohderyhmä, koska algoritmit suosivat voimakkaita tunteita herättäviä sisältöjä. Tämän lisäksi noin 65 prosenttia EU:n 15–24-vuotiaista käyttää sosiaalista mediaa ensisijaisena tiedonlähteenään poliittisissa ja yhteiskunnallisissa asioissa.

Informaatiovaikuttamisen tavoite ei useinkaan ole saada käyttäjää uskomaan Venäjän omaa versiota tapahtumista.

Venäjän kannalta paljon tehokkaampaa on kylvää epäluottamusta, lisätä hämmennystä ja hämärtää käsitystä siitä, voiko objektiivista tietoa ylipäätänsä löytää. Kun ihmiset alkavat epäillä mediaa, viranomaisia, tutkimusta ja toisiaan, yhteiskunnan päätöksentekokyky heikkenee. Tämä epäluottamuksen kierre puolestaan helpottaa seuraavien vaikuttamisoperaatioiden onnistumista.

Suomen kaltaisessa demokraattisessa valtiossa ratkaiseva ero on siinä, että opetuksen tavoite on kehittää kykyä arvioida kaikkea saatua tietoa kriittisesti, myös omaa yhteiskuntaa kohtaan. Autoritaarisessa järjestelmässä kriittinen ajattelu nähdään uhkana, koska valtion virallista kertomusta ei ole tarkoitus kyseenalaistaa.

Siksi medialukutaidon, lähdekritiikin ja avoimen keskustelun opettaminen ovat kaikki tärkeitä osia kansallisen turvallisuuden rakentamisessa.

Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).