Lukijalta: Lämmitysjärjestelmien tulevaisuus on aidosti epäselvä

Kaukolämpöä tuottavat yhtiöt ovat pahastuneet kaukolämmön merkityksen kyseenalaistaneen kirjoitukseni takia (Metsänomistajan Aarre 2/2026). Tämä on ymmärrettävää. Haluaisin kuitenkin korjata pari asiaan liittyvää väärinkäsitystä.

Kolumnini liittyi lämmitysratkaisujen tulevaisuuteen: siihen, miten talomme kannattaisi muutaman vuosikymmenen päästä lämmittää. Tästä syystä keskityin ainoastaan teknisiin reunaehtoihin ja jätin poliittisiin päätöksiin perustuvat kustannuserät kuten verot huomiotta.

Myöskään sähkön siirtohintojen koko ei enää määräydy todellisten kustannusten perusteella: vanhojen sähkökaapelien säilyttäminen maassa tai ilmassa ei aiheuta sähköverkkoyhtiöille joka vuosi nopeasti kasvavia kustannuksia.

Yksityistäessään isoja osia sähkön siirtoverkoista Suomen valtio myönsi yksityisille yrityksille eräänlaisen kuluttajien verotusoikeuden. Iso osa nykyisistä sähkön siirtohinnoista on suoria, valtion laillistamia varainsiirtoja yhtiöiden suurelta osin ulkomaisille omistajille. Myös tätä poliittista päätöstä on tulevaisuudessa mahdollista muuttaa kohtuullisemmaksi, jos niin halutaan.

Ilma- ja maalämpöpumppujen ”hyötysuhteiden” ennustetaan paranevan vielä merkittävästi uusien lämmönsiirtoaineiden sekä kompressorien ja lämmönvaihtimien kehittymisen myötä. Ne tulevat jonkin ajan päästä olemaan vielä lähempänä taikuutta kuin nyt.

Samana päivänä (27.2.) jolloin yksi minulle MT:n yleisönosastossa osoitetuista vastineista korosti kaukolämmön energiajärjestelmää tasapainottavaa vaikutusta, uutisoitiin myös Ukrainan lähes vastakkaisista tilannearvioista. Ukraina haluaa siirtää painopistettä isoista voimaloista hajautettuihin ratkaisuihin, suurien kaukolämpöverkkojen erittäin suuren sota- ja kriisiaikaisen haavoittuvuuden takia.

Ehkä meidänkin pitäisi Ukrainan tavoin ajatella asiaa, ainakin hiukan, myös turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen näkökulmasta.

Risto Isomäki

kirjailija, metsänomistaja

ja ympäristöaktivisti