Tekniikka on ajanut kaukolämmön ohi eikä se pärjää enää edes hinnassa

Suomi joutuu pian tekemään historiansa suurimman energiapoliittisen valinnan eli päättämään miten valtaosa Suomen rakennuksista tulevaisuudessa lämmitetään. Toinen esillä ollut päävaihtoehto on fossiilisilla polttoaineilla ja pienydinvoimaloilla tuotettava kaukolämpö. Sen kanssa kilpailee ilma- ja maalämpöpumppujen, niitä täydentävän puulämmityksen ja uusien lämmön varastointimenetelmien yhdessä muodostama monimutkaisempi lämmitysratkaisujen kirjo.

Kaukolämpö oli aikoinaan pahimpia kilpailijoitaan ilmastoystävällisempi energiamuoto, mutta tekniikka on ajanut sen ohi. Kaukolämpö maksaa nykyään 9–13 senttiä kilowattitunnilta. Sähkön keskihinta vuonna 2025 oli vain 5 senttiä. Kiinteähintaista sähköä sai ympäri vuoden 8,5 sentillä.

Silloin kun sähkö pyörittää Etelä-Suomessa sijaitsevaa ilma- tai maalämpöpumppua, kilowattitunti sähköä tuottaa lämmityskauden aikana keskimäärin viisi kilowattituntia lämpöä. Lämpöpumppujen lämmitysenergia on siis ollut virallisestikin 5–10 kertaa kaukolämpöä halvempaa.

Eikä tämä ole vielä koko totuus asiasta. Ilmalämpöpumppujen tuottama lämpö vapautuu keskelle asuntojen ilmaa – samoin kuin puuta tai pellettejä polttavien tulisijojen lämpö. Kaukolämpöä välittävät patterit ovat seinillä, monesti vielä syvennyksissä, joiden kohdalla seinä on erityisen ohut. Iso siivu niiden tuottamasta energiasta menee suoraan harakoille ulkoseinän ja ikkunoiden läpi.

Kaukolämmön hinta nousee vielä lisää, kun putkistojen uusiminen saavuttaa huippunsa. Talojen omien lämmitysputkien, patterien ja lämmönjakohuoneiden uusimiskulut eivät sisälly kaukolämmön hintaan vaan tulevat sen päälle. Kaukolämmön hintaan ei myöskään lasketa patterien takia menetettyjä, kaupungeissa usein hyvin kalliita asuinneliöitä. Niitä voi olla yllättävän paljon, koska jos huonekalut sijoitetaan liian lähelle pattereita, lämpö jää ansaan niiden taakse ja entistä suurempi osa siitä menee harakoille.

Yhä useampiin kerrostaloihin asennetaan ilmalämpöpumppuja, joita voidaan käyttää vain helleaikaiseen viilentämiseen. Käytännössä samalla hinnalla olisi saatu myös kokonainen uusi ja aiempaa halvempi lämmitysjärjestelmä. Sen jälkeen ei olisi enää tarvinnut murehtia kaukolämmön hintojen noususta tai putkistojen uusimisesta.

Kaukolämmön suurimmat jäljellä olevat edut ovat liittyneet siihen, että lämmintä vettä ei ole tarvinnut tuottaa sähköllä, sekä pakkaskautisten sähkön hintapiikkien madaltamiseen. Kaukolämmön tuottaminen sähkökattiloissa on kuitenkin viemässä siltä myös nämä valttikortit.

Paras tapa madaltaa talviaikaisia hintapiikkejä on edelleen täydentävä puulämmitys kovien pakkasaaltojen aikana. Toinen keino olisi energian varastoiminen haluttuna aikana purettavissa oleviin lämpövarastoihin. Sellaisia ovat esimerkiksi tamperelaisen Polar Night Energyn hiekkaan perustuvat ja Salla Puupposen kehittämät, sokerialkoholeihin pohjautuvat lämpövarastot. Myös olemassa olevan vesivoiman muuttaminen niin sanotuiksi toisen sukupolven pumppuvoimaloiksi olisi erinomainen osaratkaisu.