Lukijalta: Suojellaan Suomen pientilat

Antti Lindman esitti Ylen vaalitentissä 9.4. että säästöjä haettaisiin poistamalla “tuottamattomien maatilojen” tukia. Ajatus korostaa taloudellista tehokkuutta: tukia suunnattaisiin vain markkinaehtoisesti kannattaville tiloille.

Maatalouden ja pientilojen merkitys ulottuu kuitenkin paljon taloutta laajemmalle.

Suomalaisen maatalouden kannattavuus on pitkään ollut heikko. Kannattavuuskerroin jää usein alle 0,5:n, mikä tarkoittaa, että viljelijä saa työstään vain noin puolet tavoitellusta palkasta. Samalla investointipaineet ja velkaantuminen ovat kasvaneet.

Tässä tilanteessa erityisesti pienet ja sivutoimiset tilat näyttäytyvät tilastoissa “kannattamattomina”, vaikka niiden yhteiskunnallinen rooli on merkittävä.

Vuosittain Suomessa lopettaa noin tuhat maatilaa, näistä valtaosa pieniä tiloja. Tuotanto keskittyy entistä harvemmille suurille yksiköille, mikä toki lisää tehokkuutta, mutta samalla heikentää alueellista hajautusta ja maaseudun elinvoimaa sekä altistaa koko ruokajärjestelmää häiriöille.

Suomessa on noin 10 000 tilaa, jotka saavat tukia mutta tuottavat vähän markkinoille. Niille maksetaan noin 86 miljoonaa euroa eli noin viisi prosenttia tuista.

Tukijärjestelmä perustuu pitkälti pinta-alaan, joten myös pienet tilat saavat tukea vähäisestä tuotannosta huolimatta. Näitä tiloja kutsutaan “tuottamattomiksi”, mutta luokittelu sivuuttaa niiden hyödyt: ne ylläpitävät maaseudun asutusta, kulttuurimaisemaa ja luonnon monimuotoisuutta sekä hajauttavat ruoantuotantoa, mikä on keskeistä huoltovarmuudelle. Ne myös pitävät viljelyssä alueita, jotka muuten metsittyisivät.

Kyse ei ole vain tämän hetken kannattavuudesta, vaan Suomen tulevaisuuden maaseudun rakenteesta. Tukien leikkaaminen kohdistuisi haavoittuvimpiin tiloihin ja uhkaisi samalla maaseudun elinvoimaa, ympäristöarvoja ja huoltovarmuutta.

Minna Hölttä

puheenjohtaja, Maaseutu- ja erävihreät