Ministeriö suunnittelee muutoksia maatilojen tukiin ‒ vahvat menestyvät, heikot kärsivät

Ketkä Suomessa tuottavat tulevaisuudessakin ruokaa, on ollut maatiloilla vuoden vaihteen kuumimpia keskustelunaiheita. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen tyynnyttelee nyt vastuuministeri Sari Essayhin (kd.) tulkinnoista syntyneitä pelkoja (MT 17.1).

Essayah antoi viime vuoden lopulla ymmärtää suomalaisten aktiivitilojen määrän asettuvan noin 8 500 maatilaan. Lausunto oli rohkea ja ministerin ennustama tilojen määrä kiistettiin laajalti tuoreeltaan myös hallituskumppanien toimesta.

Myös oppositiopuolueista etenkin keskusta sekä alan etujärjestö MTK peräsivät ministeriltä perusteita ja ennen kaikkea selkeitä linjauksia tulevasta.

Pesosen mukaan 42 000 maatilan jakaminen ”vuohiin ja lampaisiin” ei ole mahdollista. Kansliapäällikön mukaan myöskään maataloustukien maksamista vain aktiivitiloille ei ole mahdollista tehdä.

Muotoilu on tervetullut. Silti ministeriö on kiristämässä viljelijätukien ehtoja. Muun muassa ”hömppäheinältä” ollaan nyt viemässä tukia pois.

Nurmen tuotanto, jota ei hyödynnetä eläinten ruokinnassa, osana viljelykiertoa tai energiatuotantoa, voidaan tulevaisuudessa Pesosen mukaan jättää tukien ulkopuolelle.

Ministeriön suunnitelmissa on myös muuttaa tukien suuntaamista. Pesosen mukaan tukien vaikuttavuutta olisi parannettava. Miten tämä temppu tehdään, jää kansliapäälliköltä edelleen avoimeksi.

Ruuantuotantoa ei suoraan mainita tuen edellytykseksi, mutta käytännössä ministeriön eetos vie tähän suuntaan. Vahvoilla ovat tulevassakin tukipolitiikassa tilat, jotka pystyvät investoimaan.

Samoin tilat, joihin rahoittajat muutenkin uskovat, näyttävät olevan myös ministeriön suosiossa. Ministeriö piiskaa elinkeinoa tehokkuuteen painottaen samalla kestävyyttä.

Saadakseen tukea, on osoitettava kykyä lisäarvon tuottamiseen. Se voi sinällään olla ruuan lisäksi esimerkiksi energiaa tai mitattavaa ympäristöhyötyä.

Keskittyneen kaupan puristuksessa olevalle teollisuudelle ja maatiloille ministeriön suunnitelmat merkitsevät kylmää kyytiä.

Tilat, joilla on vaikeuksia pärjätä kilpailussa tälläkin hetkellä, eivät pääsääntöisesti voi odottaa tulevaisuudessakaan valtiolta auttavaa kättä.

Vaikka Pesonen puhuu lämpimästi suomalaisten perhetilojen puolesta, on syytä havaita, että elämisen edellytys koskee vain osaa tiloista.

Kuinka paljon viljelijätukien ehdot täyttäviä maatiloja Suomessa tulevaisuudessa on, jää edelleen avoimeksi.

Määrä voi nousta Essayahin väläyttämää määrää suuremmaksi, mutta liikaan toiveikkuuteen maaseudulla ei ole minkäänlaisia perusteita.

Maatalous tarvitsee markkinoilta uutta rahaa. Olennaista onkin, pystyykö ministeriö ja pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus tekemään jotain kaupan ylivallalle ruokaketjussa.

Jos ei pysty, se tehokkuuden lisääminen, jota ministeriö nyt tiloille ajaa, valuu taas kerran muiden katteisiin.

Samalla moni vahvakin maatila vajoaa heikkojen joukkoon.