Lukijalta: Ruoantuotannossa hömppäheinämaat romuttaisivat markkinat

Kuka on aktiiviviljelijä, kuka hömppäheinämies? Itse viljelen passiiviviljelijänä pikkutilaa Urjalassa. Tilan alasta on kasvipeitteistä 100 prosenttia: heinää, luonnonhoitolaidunta ja monimuotoisuuspeltoa riistalle.

Heinä ei ole hömppää, vaan se on uudistettu ostosiemenellä viiden vuoden välein, koska haluan välttää pysyvän nurmen statuksen. Viime kesänä uudistin nurmea kahdeksan hehtaaria, suojakasvina hernettä, uusi nurmi alla. Herne jopa onnistui keskinkertaisesti, mutta yksinkertainen laskutoimitus osoitti, ettei sitä kannata puida ja kuivata. Vain osa puitiin riistapellon siemeneksi ensi kevääksi. Puinti, kuivaus ja rahti olisivat tulleet kalliimmaksi kuin rehuherneestä saatu hinta.

Peuroille sato maittoi hyvin ja pari kaatoa kattoi hyvinkin peltoon jääneen herneen hinnan.

Alkuviljelysaikoina päätin rikastua ja teetin kohtuullisesta heinämaasta tuorerehua pyöröpaaliin. Kaupittelin talven, ja kun hinta oli jo alle puolet paalaus- ja käärintäkuluista, rupesin kärräämään paalia peuroille metsään. Peltotuotteiden hinta on niin alhainen, että ei kannata korjata.

Tukien liittäminen tuotettuihin kiloihin haiskahtaa elintarviketeollisuuden lobbaukselta. Jos 300 000 hehtaaria ”hömppäheinämaata” tuottaisikin rehuviljaa, se romuttaisi loputkin viljamarkkinoista. Kenen etu on kylvää 300 000 hehtaaria, ostaa apulannat ja myrkyt, kun tiedetään, että viivan alle jää pitkä miinus?

Ihmettelen, miten MTK on saatu tähän mukaan. Se tappaisi kiihtyvällä vauhdilla tiloja, ikään kuin vauhti ei olisi jo nyt liian kiivas.

Heinämaat niittovelvoitteineen pysyvät käyttökunnossa, jos niitä oikeasti tarvitaan.

Työuria pitäisi pidentää. MT:n jutussa vaadittiin, että viljelijällä pitää 50-vuotiaana olla jatkaja selvillä. Kuusikymppisenä on myöhäistä ja eläkeiässä tuet pois. Kun tiedämme ettei jatkajia joka tilalle löydy, eikö olisi kohtuullista antaa viljelijän jatkaa niin kauan kun intoa ja terveyttä löytyy?

Elävä maaseutu ja virkeät kylät esiintyvät poliitikkojen puheissa. Pysyvätkö kylät virkeänä, jos tilakoko pitää olla vähintään kolmen kylän verran?

Sen verran viherpiperrystä, että peltojen luontoarvot on kokonaan unohdettu. Metsää pitää kyllä suojella ja antaa mädäntyä, mutta entä pellot? Naapurin hevoset laiduntavat luonnonhoitonurmellani. Kelpaa siinä lyhyeksi kalutulla nurmella kottaraisen pomppia, aho-orvokin kukkia ja sontasittiäisten läjissä myllätä.

Mikko Nurmo

Valkeakoski