Juha Marttila. Arkistokuva. Kuva: Sanne Katainen
MTK: Hömppäheinästä vapautuvat rahat eivät pelasta ruuantuotantoa – ”Tarvitaan järeämpiä toimia”
Uuden cap-kauden alkaessa 2027 jälkeen on todennäköistä, että kaikille tiloille ei makseta enää maataloustukea.Tilaajalle
Nurmen viljely on noussut tikun nokkaan tukieuroista puhuttaessa. Näiden eurojen siirtely taskusta toiseen ei kuitenkaan ratkaise maatalousalan ahdinkoa. Arkistokuva. Kuva: Iida Vesterinen”Hömppäheinän viljely on jarruttanut kasvavien tilojen mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä. Se aiheuttaa jopa vihan tunteita ja tuskastumista monissa”, toteaa MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila.
Hän kertoo MTK valtuuskunnan keskustelussa viime marraskuussa käyneen ilmi, että hömppäheinän kasvattamisesta ei pitäisi maksaa maataloustukea.
”Tässä ollaan samoilla linjoilla ministeriön kanssa. Valmistelua on tehty yhdessä hyvässä hengessä.”
Hömppäheinällä Marttila kertoo tarkoittavansa rehunurmea, josta ei kerätä satoa.
Hän toteaa, että nurmella on suuri merkitys esimerkiksi osana viljelykiertoa ja ympäristön hoitoa, kuten kansliapäällikkö Pekka Pesonenkin totesi MT:lle, eikä tarkoitus ole poistaa tukieuroja näiltä nurmihehtaareilta.
”Kyse on sellaisesta rehunurmen viljelystä, jossa viljelylle ei ole perustetta. Tällöin nurmea viljellään vain tukieurojen saamiseksi. Hehtaarit voitaisiin vapauttaa tuottavalle viljelylle, kun pellon raivaaminenkaan ei ole Suomessa nykyään kannattavaa tai monesti edes mahdollista.”
Marttilan mukaan kysymys on Suomessa vahvasti alueellinen.
”Hömppäheinällä pyöriviä tiloja, joilla ei ole myyntituloja tai muuta omaa tuotantoa, on paljon Pohjois- ja Itä-Suomessa. Etelä-Suomessa asia ei ole ongelma.”
Marttila muistuttaa, että on luonnollista, ettei jokaisella hehtaarilla voida koskaan tuottaa ruokaa.
”Peltojen on välillä oltava jatkossakin kesannolla ja rehunurmen käyttö esimerkiksi energiantuotantoon on järkevää.”
Toinen vaihtoehto olisi pohtia hömppäheinällä olevien peltojen metsittämistä.
”On pohdittava, onko syrjäiset, pienet ja huonosti viljeltävät pellot parempi metsittää. Vapauttaa ne tukieurojen ikeestä.”
Turvallisuusnäkökulmasta taas joitakin peltoja on syytä säilyttää reservissä.
Marttila toteaa, että maatalouspolitiikkaa uudistettaessa on mietittävä, kuinka vähäiset eurot jaetaan.
”Nämä asiat tulevat kansallisesti näkyviksi jo ehkä tänä vuonna tai viimeistään vuonna 2026.”
Marttila toteaa, että ikärajan asettaminen tuen saannin ehdoksi on jopa ikärasismia, eikä sellaisen asettamista ole tiedossa. Kytkentä vanhuuseläkkeeseen on sen sijaan mahdollista.
Hän ei myöskään usko, että esillä ollut tilalla asumisvaatimus olisi Suomessa poliittisesti realistinen.
Tukieurojen jakautuminen ei kuitenkaan pelasta Suomen maatalouden kannattavuutta.
”Maataloustukien ostovoima on puolittunut vuosituhannen vaihteesta. Tukiin ei ole tullut indeksikorotuksia, kuten muualla yhteiskunnassa, joten tukipotilla saa puolet vähemmän. Kustannukset ovat nousseet koko ajan.”
Marttila toteaa, että ainoa tapa saada maatalous kannattavaksi on markkinoiden reiluuttaminen.
”Tarvitaan järeämpiä toimia. On myös EU-tasolla puututtava kaupan ylivaltaan ja saatava tuottajalle suurempi siivu. Sellainen, että päästään samaan ostovoimaan kuin vuosituhannen vaihteessa.
EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa 2028 alkavalle kaudelle valmistellaan parhaillaan.
”Poliittinen näkemys on, että kaikki tilat eivät tarvitse maataloustukea. On todennäköistä, että suurimmat tilat eivät tule sitä jatkossa samaan. Se on Suomen etu ja toimella valmistaudutaan myös Ukrainan EU-jäsenyyteen.”
Marttila muistuttaa, että suuretkin suomalaiset tilat ovat Euroopan mittakaavassa pieniä perheviljelmiä.
”Maatilojen mittakaavat ovat aivan eri luokkaa juuri Ukrainassa, mutta myös esimerkiksi Tsekeissä, itäisessä Saksassa ja Romaniassa. Toivon ja uskon perheviljelmien kunnianpalautukseen. Ne ovat sinnikkäitä ja joustavia.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
