Metsäkeskustelu voi mennä tunteisiin niin kuin siunauksen toivottaminen – tästä se johtuu

Uskonnonvapauden tila Suomessa on mennyt huolestuttavampaan suuntaan. Kyse on samanlaisesta ilmiöstä kuin vaikka metsäkeskustelussa: pitää varoa, mitä sanoo, jotta ei loukkaa ketään.

Jos mainitsee some-keskustelussa sanan "siunausta" tai "Jumala", niin niiden sanominen voi aiheuttaa toisessa samanlaisia primitiivisiä vihan tunteita kuin jos puhuisi metsäteollisuudesta myönteisesti ilmasto- tai metsäkatokeskustelussa. Myrsky on valmis.

Olen huomannut uskonnonvapauden tilan vaaraantumisen etenkin sosiaalisessa mediassa. Jos lisään mietelauseen Raamatusta Facebookiin, ainakin pari kaveria katoaa kaverilistalta – kerran lähti jopa ihan oikea ystävä, ja ystävyys päättyi siihen.

Uskon, että ei-uskovainen ei joudu varomaan sanojaan tai tekojaan samalla tavalla kuin kristitty, muslimi tai vähemmistöuskontoon kuuluva.

Mutta huomaa sen päiväkodissakin, kun Joulupuu on rakennettu -laulun viimeinen säkeistö, jossa mainitaan sana Jeesus, jätetään laulamatta.

On hyvin kummallista, että kristillistä kulttuuriperintöä yritetään joissakin päiväkodeissa ja kouluissa painaa villaisella. Toki on niitäkin kouluja ja päiväkoteja, joiden juhlissa ja arjessa kristillisyys on luonteva asia.

Nyt näyttää siltä, että seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen toimintaa rajoitetaan jyrkästi myös isommissa organisaatioissa.

Joissakin vastaanottokeskuksissa seurakuntien työntekijöitä ja vapaaehtoisia on estetty pääsemästä tapaamaan oman uskonnollisen yhteisönsä jäseniä eli turvapaikanhakijoita. On jopa kielletty tiedottamasta yhteisöjen toiminnasta. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Kotimaa-lehti (3.1).

Valtaosa vastaanottokeskusten asukkaista on ukrainalaisia, joille ortodoksiseen kirkon jumalanpalveluselämään ja toimintaan osallistuminen on perustavanlaatuinen asia.

Kirkkojen johtajat ovatkin vedonneet päättäjiin, Maahanmuuttovirastoon ja vastaanottokeskuksen palveluntuottajiin, jotta vastaanottokeskusten uskonnonvapaus toteutuisi.

Mutta palataan tähän: miksi uskonto ja metsät herättävät niin vahvoja tunteita? Pohjimmiltaan tämä johtuu siitä, että perinteisiä arvoja on jo pidempään haluttu ajaa alas suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tosiasiassa Suomen metsät ovat tärkeä osa huoltovarmuutamme, ja seurakunnilla on tärkeä tehtävä ihmisten turvallisuutta, yhteisöllisyyttä ja toivoa lisäävinä paikkoina erityisesti kriisien aikoina.

Metsänomistajuus tai hengellisyys kytkeytyvät myös siihen, kuka minä olen ja mikä on elämäni tarkoitus. Siksi eri tavalla ajatteleva tai uskova voi raivostua: osutaan syvästi ihmisen juuriin, identiteettiin ja mikä on hänelle tärkeää.

Uskonnonvapauslaki täyttää Suomessa tänä vuonna 100 vuotta. Se on kirjattu perustuslakiin ja on yksi ihmisoikeuksistamme.

Uskonnonvapaudesta on hyötyä aivan jokaiselle. Uskonnonvapaus sisältää nimittäin positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden. Ensin mainittu sisältää vapauden uskoa ja harjoittaa omaa vakaumustaan ja jälkimmäinen vapauden olla harjoittamatta uskontoa tai kuulumatta mihinkään uskontokuntaan.

Sen sijaan että rajoitetaan uskonnonvapautta, tulisi nähdä erilaiset ihmiset, katsomukset ja poliittiset mielipiteet rikkauksina.