Yliö: Matematiikan tulevaisuus on käsissämme – käsityötunneilla taidot karttuvat kuin huomaamatta

Suomalaisten lasten ja nuorten matematiikan osaamisen heikentyminen on huolestuttava ilmiö, joka on viime vuosina näkynyt Pisa-tutkimusten tuloksissa ja koulumaailman arjessa – varmaankin myös työpaikoilla. Matematiikka ei ole monelle oppilaalle enää mielenkiintoinen tai merkityksellinen aine, ja sen yhteys arkipäivän tilanteisiin koetaan usein vaikeasti hahmotettavaksi.

Mutta voisiko ratkaisu olla käsityötunneilla, joissa luodaan käsillä ja ajatellaan myös matemaattisesti, vaikkei sitä aina tiedostetakaan? Käsitöiden tekeminenhän sisältää usein paljon enemmän matemaattista toimintaa kuin ihmiset yleensä ymmärtävät.

Kouluaineena käsityöt on perinteisesti tunnettu opetusmuotona, joka tarjoaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden oppia konkreettisesti ja käytännön kautta. Käsityössä matematiikka ei ole irrallinen kokonaisuus, vaan osa jokaista projektia: mitataan ja lasketaan, esimerkiksi pinta-aloja, materiaalien menekkiä tai vaikkapa silmukoiden systemaattista lisäämistä. Näiden ohella suunnitellaan tuotteen kolmiulotteista muotoa, jossa osien yhteensopivuus on mitä matemaattisinta hahmotuskykyä.

Neulonnassa oppilas saattaa toistaa säännöllistä mallikertaa, joka muistuttaa koodin silmukkaa – tietyn kaavan toistaminen tuottaa kauniin kuvion, ja samalla opitaan loogista päättelyä ja sekvenssiajattelua. Virkkaaminen ohjeen mukaan on koodin purkamista.

Neulotut tumput ja luovasti paikattu vaate. Kuvituskuva. Kuva: Viestimedian arkisto

Geometria ei ole pelkkää teoreettista laskemista, vaan se muuttuu käsityön avulla todellisiksi muodoiksi ja rakenteiksi, joita voi koskettaa ja ymmärtää.

Käsityötä tehdessä lapsi joutuu myös ratkomaan ongelmia, oli materiaali mikä tahansa: miten palat sopivat yhteen, mitä tapahtuu, jos tein virheen, ja kuinka sen voi korjata? Tämä on kuin ohjelmoinnissa tapahtuva ”debuggaus”, jossa virheiden löytäminen ja korjaaminen ovat osa prosessia.

Käsityöopetuksen kautta voidaan tarjota nuorille mahdollisuus kokea matematiikka konkreettisena ja käytännön ongelmia ratkaisevana tieteenalana. Tällä tavoin oppilaiden asenne matematiikkaa kohtaan saattaa muuttua positiivisemmaksi ja heidän ymmärryksensä tämän tieteenalan merkityksestä syventyy.

Jacquard-kutomakone, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä ohjelmoitavista koneista, käytti reikäkortteja ohjatakseen kutomisen kuvioita ja kankaan sidosrakenteita. Tällä tavoin käsityöllä on suora yhteys ohjelmoinnin historiaan – kummassakin lähestymistavassa tarvitaan tarkkaa suunnittelua ja symbolista ajattelua.

Ada Lovelace, maailman ensimmäisenä ohjelmoijana pidetty matemaatikko, oivalsi myös symbolien ja laskennan laajan potentiaalin, ja tämä ajattelu on läsnä myös käsityöprosessissa: numeroilla ja muodoilla voidaan luoda jotain kaunista ja toimivaa.

Kun käsityö ja matematiikka yhdistävät voimansa, oppilaiden mahdollisuus ymmärtää matematiikan merkitystä syvenee. He alkavat hahmottaa, ettei matematiikka ole pelkkää kirjasta opeteltavaa teoriaa, vaan se on läsnä joka päivä, niin neulepuikkojen liikkuessa kuin puunpalan muuttuessa joksikin uudeksi – tai ohjelmakoodin, sillä ohjelmointi on ollut osa käsityön opetusta vuodesta 2016!

Käsityöopetus voi tarjota sillan abstraktin ja konkreettisen välille ja auttaa oppilaita kehittämään matemaattisia taitojaan tavalla, joka on sekä mielenkiintoinen että merkityksellinen.

On aika arvostaa käsityötunteja myös tässä valossa – matematiikka ei ole vain numeroita paperilla, vaan se on elämän todellisuutta, jota me kaikki voimme koskettaa, muokata ja rakentaa.

Ihminen on kädellinen eläinlaji. Aivotutkija Minna Huotilainen on todennut älyn elävän käsissämme. Ehkä ratkaisu matemaattiseen kriisiimme löytyykin käsistämme.

Tarmo Thorström

käsityökasvatuksen yliopisto-opettaja

Turun yliopisto

Minna Hankala-Vuorinen

puheenjohtaja, Tekstiiliopettajaliitto

käsityönopettaja, Kanavan koulu