Tekninen ja tekstiilityö yhdistettiin opetussuunnitelmassa yhdeksi oppiaineeksi – suosio romahti

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n Varsinais-Suomen alueyhdistys on huolissaan peruskoululaisten kädentaitojen vähenemisestä ja kiinnostuksen lopahtamisesta käsitöitä kohtaan.

Huoleen on syynä se, että taide- ja taitoaineita on viime vuosina opiskeltu suomalaisissa peruskouluissa aiempaa vähemmän. Nykyisessä perusopetuksessa oppilailla on valittavanaan neljä vuosiviikkotuntia vähemmän valinnaisia aineita kuin ennen vuonna 2014 tehtyä opetussuunnitelmauudistusta.

Käsityöt ovat kaikille yhteisiä aineita eli pakollisia tällä hetkellä vain alakoulussa ja seitsemännellä luokalla. Seitsemännen luokan pakolliset käsityötunnit ovat nekin vähentyneet kolmesta viikkotunnista kahteen.

Lisäksi opetussuunnitelmauudistus yhdisti teknisen- ja tekstiilityön yhdeksi oppiaineeksi. Aiemmin koululaiset valitsivat joko teknisen työn tai tekstiilityön, nyt samassa aineessa työstetään molempia.

”Jo pitkän aikaan on ollut nähtävissä se, että käsitöitä on valittu aika vähän valinnaisaineiksi. Yhdistäminen on luonut mahdollisuuden nähdä käsitöistä kokonaiskuvan, mutta ehkä siitä johtuen sitä valitaan aika vähän. Erilaiset vaihtoehdot kilpailevat nuorten kiinnostuksesta ja sitä myöden peruskoululaisten kiinnostus käsitöitä kohtaan on romahtanut”, toteaa OAJ Varsinais-Suomen puheenjohtaja Merja Alitalo.

”Toki valtakunnan tasolla kouluissa on isoja eroja, sillä kuntatasolla on voitu tehdä muitakin ratkaisuja.”

Ongelmaan on Alitalon mielestä kaksi ratkaisua: ”Joko käsitöitä pitäisi olla enemmän yhteisenä aineena tai valinnaisia pitäisi olla enemmän valittavissa. Nyt valinnaisaineiden tuntimäärä on pieni ja yleisen trendin mukaan matemaattisia aineet korostuvat ja kädentaitoaineet jäävät kakkoseksi.”

Helsingin yliopistossa tehdyn selvityksen mukaan käsityön opiskeleminen valinnaisaineena kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla laski peräti 43 prosenttia vuosina 2017–2019.

”Tämä on huolestuttava ja samalla ristiriitainen tilanne, sillä korona-aika toi mukanaan valtavan kiinnostuksen käsitöihin. Neuloosi-innostus villiinnytti suomalaiset suoltamaan pipoja, sukkia ja villapaitoja. Kuitenkin koulussa kädentaidot jäävät taka-alalle”, Alitalo huokaa.

Oppiaineiden yhdistäminen on johtanut Opettaja-lehden mukaan myös siihen, että uusiin koulurakennuksiin ei enää tarvitse säädösten mukaan rakentaa tiloja, joissa tehdä puu-, metalli- tai konetöitä. Samaan aikaan työelämässä on kova pula kädentaitajista.

”Eikä olisi myöskään haitaksi, että jokainen osaisi ommella paitaan napin tai lyhentää housujen lahkeen tai tietäisi, mitä jakoavaimella tehdään”, Alitalo muistuttaa.