Lukijalta: Metsänviljelyllä on etuja luontaiseen uudistamiseen nähden

Martti Kinnari on oikeassa epäillessään luontaiseen uudistamiseen perustuvan jatkuvan kasvatuksen optimaalisuutta ilmastonmuutoksen oloissa (MT 14.11.).

Metsäpuiden sopeutuneisuus nykyilmastoon näkyy niiden kasvujaksossa, joka on etelässä selvästi pidempi kuin pohjoisessa. Ilmaston lämpenemisen myötä nykyinen kasvujakso on jäämässä ”pohjoiseksi” eli liian lyhyeksi suhteessa pitenevän kasvukauden tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Luontainen uudistaminen ei tätä ratkaise. Puiden kasvujakso muuttuu luonnonvalinnan myötä hitaasti, luonnossa jopa satoja vuosia lämpenemisen jäljessä. Tehokas luonnonvalinta edellyttää runsasta taimiainesta.

Luontainen uudistaminen kuitenkin epäonnistuu juuri heikon taimettumisen vuoksi useammin kuin metsänviljely, erityisesti ilman maanmuokkausta, jota jatkuvassa kasvatuksessa ei yleensä käytetä.

Jatkuvassa kasvatuksessa taimet kärsivät myös ylemmän latvuskerroksen varjostuksesta, ja niiden alkukehitys on hyvin hidasta. Erika-kestokokeiden eri-ikäiskuusikoissa kuusen taimilla kului noin 50 vuotta 1,3 metrin pituuden saavuttamiseen.

Puiden hidas kasvu ei tue ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Metsänviljely tuottaa varmemmin täystiheän taimikon sekä hyödyntää jalostetun aineiston paremman kasvun ja laadun. Viljelypuiden luontaista perimää kehitetään valintajalostuksella jatkuvasti vastaamaan lämpenevää ilmastoa.

Metsänviljely antaa mahdollisuuden myös niin sanottuun avustettuun sopeutumiseen. Luonnonvarakeskuksen ja Skogforskin kehittämällä Vilpas-sovelluksella uudistusalalle voidaan valita optimaalinen siemenviljelysalkuperä, joka yhdistää hyvän kestävyyden nykyilmastossa parhaaseen kasvuun tulevassa lämpimämmässä ilmastossa. Jo lyhyet alkuperäsiirrot etelästä pohjoiseen edistävät sopeutumista eli lisäävät kasvua kestävyyden säilyessä hyvällä tasolla.

Luonto ei kiirehdi sopeuttaakseen metsäpuita ilmastonmuutokseen, mikä on metsänkasvattajalle haaste.

Metsänviljelyssä sopeutumisen viivettä voidaan kuroa ennakoiden kiinni jo taimikon perustamisvaiheessa, mitä mahdollisuutta luontaisessa uudistamisessa ei ole. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta metsänviljely on luontaista uudistamista parempi vaihtoehto, vaikka tällekin on paikkansa esimerkiksi turvemailla tai maisema-arvoja painottavilla kasvupaikoilla.

Matti Haapanen

MMT, dosentti

Luonnonvarakeskus

Seppo Ruotsalainen

MMT