Eurooppa on syvällä Kiina-riippuvuuden suossa ‒ myös vihreä siirtymä petaa sen varaan

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin tavoite Euroopan strategisesta autonomiasta saa vihdoin viimein lähes kaikkien tuen, mutta onko Eurooppa jo myöhässä?

Nyt riippuvuussuhde otetaan kuitenkin vakavissaan. Alkukesästä EU-komissio julkaisi strategiansa Kiina-riippuvuuden vähentämiseksi. Tarkoitus on rajoittaa Kiinan investointeja ja vientikauppaa Eurooppaan.

Päämäärä on hyvä, mutta tuskin kokonaan onnistuu, sellaiseen suohon olemme itsemme upottaneet.

Aivan kuin energiariippuvuudessaan Venäjästä Euroopan suurin talousmahti, Saksa, on taas kantona kaskessa. Se ei ole ottanut selkeää kantaa koko asiaan, sillä Kiina on nykyään sen tärkein kauppakumppani, jonka kanssa sen kaupankäynti lisääntyy yhä 20 prosenttia vuodessa vähentymisen sijasta.

Saksan autoteollisuuden riippuvuus Kiinasta on Kiinan vahvin valtti Euroopassa.

Riippuvuus Kiinan lääkkeistä paljastui suojamaskien saannissa koronan puhjettua ja herätti Euroopan. Sitten säikäyttivät Kiinan jännitteet Taiwanin kanssa, joka dominoi sirukorttien maailmanmarkkinoita.

EU:n tavoitteet vihreän siirtymän toteuttamisessa nojaavat Kiinan tuonnin varaan, sillä akkujen ja aurinkopaneelien valmistukseen tarvittavat maametallit tulevat 98-prosenttisesti Kiinasta ja tuuliturbiinit yli 60-prosenttisesti.

Rauhoittelut sillä, ettei hätää ole, sillä Kiina on myös riippuvainen Euroopasta, ontuvat, sillä vuonna 2021 Kiinalle vienti Eurooppaan merkitsi vain 15 prosentin siivua sen kokonaisviennistä.

Jos se loppuisi, ei se romahduttaisi Kiinan taloutta. Se merkitsisi vain runsaan yhden prosentin laskua Kiinan bruttokansantuotteesta. Hyttysen ininää kiinalaisen korvassa.

Euroopan riippuvuus Kiinasta on monimutkaista ja perinpohjaista. Nyt alkaa näyttää selvältä, että kaiken riippuvuuden kitkeminen on mahdotonta. Sen sijaan pitäisi pyrkiä löytämään riskialtteimmat osa-alueet ja tehdä niistä prioriteetti.

Vielä vuonna 2019 EU-maat määrittivät Kiinan sekä kumppaniksi, systeemiseksi kilpailijaksi että kilpakumppaniksi. Nyt sen diplomatiaa pidetään petomaisena ja sen läheistä suhdetta Moskovaan kauhistuttavana.

Näinä rauhattomina aikoina suurten puristuksessa Euroopan tunnuslause tulisi olla: Pitäkäämme Yhdysvallat lähellä, Venäjä maassa ja Kiina hyvin, hyvin kaukana!