Lukijalta: Maankäytön visiossa tehtävä ero maankäytön ja maankäsittelyn välillä

Professori Anne Tolvanen nosti esille tarpeen laatia Suomelle maankäytön visio (MT 14.3.). Keskustelu on erittäin tarpeellista. Visiota toivotaan erityisesti niillä alueilla, joihin kohdistuu ristiriitaisia tavoitteita, kuten Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Visioinnin tulisi ottaa huomioon esimerkiksi hiilineutraaliuden ja ennallistamisasetuksen tavoitteet sekä aurinko- ja tuulivoimarakentamisen kerrannaisvaikutukset maankäyttöön.

Nykytilanteessa kilpailevien tavoitteiden ja sääntelyn yhteisvaikutuksia tai aluetason vaikutuksia ei ole tarkasteltu riittävästi. Visiointi laajentaisi ymmärrystämme maankäyttömuotojen yhteisvaikutuksista ja selkiyttäisi käsitystämme maan käytön monitavoitteisuudesta. Lisäksi se toivon mukaan vahvistaisi maaseudun elinkeinoelämän tulevaisuususkoa.

Visioinnissa olisi kuitenkin huomioitava maankäytön ja maankäsittelyn välinen käsite-ero. Maankäytöllä tarkoitetaan maan käyttöä tiettyyn yhteiskunnalliseen tarpeeseen, kuten peltoa maataloudessa ja metsää metsätaloudessa.

Maankäsittelyllä sen sijaan voidaan tarkoittaa erilaisia maanmuokkaustapoja maankäyttömuotojen sisällä. Toisin sanoen maa- ja metsätaloutta voidaan harjoittaa maankäyttömuotoina niin, että käytössä on hyvin erilaisia maankäsittelytapoja, esimerkiksi yksi- ja monivuotiset kasvit tai avohakkuu, ja jatkuvapeitteisyys.

Sekä maankäytöllä että maankäsittelyllä voidaan vaikuttaa kestävyystavoitteisiin, kuten hiilensidontaan ja luonnon monimuotoisuuteen. Esimerkiksi luonnonarvokaupan ja luontotekomarkkinoiden näkökulmasta olennainen arvioinnin kohde ei ole ensisijaisesti maankäyttö, vaan se, kuinka paljon ja kuinka luotettavasti luonnon tilaa voidaan parantaa verrattuna lähtötilaan. Muutos lähteekin maankäyttömuutoksen sijaan maankäsittelyn muutoksesta.

Visioinnissa elinkeinoja ei pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen pelkän maankäyttömuodon perusteella, vaan arviointi tulisi perustua vahvemmin maankäsittelytapoihin.

Käsite‑ero ei ole vain analyyttinen tarkennus, vaan strateginen avain maankäytön kestävään suunnitteluun. Maankäsittelyn toimenpiteisiin ja niiden vaikutuksiin perustuva visio on helpompi maanomistajien ja muiden toimijoiden hyväksyä.

Puhe pelkästä maankäytöstä voisi ajaa maan yhä selvemmin kahteen luokkaan: vapaamman taloudellisen toiminnan alueisiin ja rajoitetumman maankäytön alueisiin. Tämä eriarvostaisi maanomistajia ja vaikuttaisi maan arvoon ja tulevaisuuden elinkeinomahdollisuuksiin.

Jos maankäytön vision suunnittelun perustana käytetään maankäsittelyä ja sen mahdollisuuksia vähentää ympäristövaikutuksia, visiosta tulee joustavampi ja mahdollistavampi, sillä se ei sulje yksittäisiä maankäyttömuotoja ulkopuolelle. Maankäsittelyn visio ottaisi paremmin huomioon eri toimialojen sisäiset joustot maankäytön suunnittelussa.

Kari Laasasenaho

FT, erityisasiantuntija, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Marjastiina Teixeira

agrologi (AMK), projektipäällikkö , Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Jouni Kaipainen

KTT, yliopistotutkija, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Jyväskylän yliopisto

Anne Matilainen

MMT, tutkimuskoordinaattori, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto