Asiantuntijalta: Suomen ennallistamissuunnitelman valmistelussa vakavia puutteita

Eduskunnan suuri valiokunta päätti valtionhallinnon kannasta EU:n ennallistamisasetukseen keväällä 2024. Kanta oli, että Suomen tulee äänestää EU:n neuvostossa asetusta vastaan.

Asetus hyväksyttiin EU:n ympäristöministerien kokouksessa kesäkuussa 2024, ja se astui voimaan saman vuoden elokuussa.

Hallituksen esitys kansallisen ennallistamissuunnitelman osalta oli monella tapaa puutteellinen. Esitys sisälsi menettelysäännökset siitä, kuka suunnitelman valmistelee ja hyväksyy, mutta jätti kokonaan säätämättä reunaehdot, joiden perusteella suunnitelman sisältö määräytyy.

Lakiesityksestä puuttuivat säännökset siitä, millä perusteilla alueita voidaan valita ennallistamisen kohteiksi, miten taloudelliset vaikutukset on otettava huomioon, miten maanomistajien oikeudet turvataan tai miten kansallista liikkumavaraa tulee hyödyntää.

Tämän seurauksena yksi Suomen maankäyttöön, luonnonvarapolitiikkaan, maa- ja metsätalouteen sekä aluekehitykseen merkittävimmin vaikuttavista suunnitelmista jätetään lähes kokonaan valtioneuvoston poliittisen harkinnan varaan ilman, että eduskunta asettaa sille lain tasoisia sisältövaatimuksia.

Kansallinen ennallistamissuunnitelma tulee vaikuttamaan tosiasiassa siihen, miten metsiä käytetään, miten vesistöjä hoidetaan, millaisia investointeja eri alueille voidaan tehdä, miten maaseudun elinkeinot kehittyvät ja millaisia kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle syntyy tulevina vuosikymmeninä.

Ennallistamissuunnitelma esitetään laadittavaksi ympäristöministeriön johdolla. Avoimen valtakirjan antaminen yhdelle ministeriölle näin merkittävässä asiassa muodostaa todellisen riskin siitä, että luonnon monimuotoisuuden tavoitteita ryhdytään toteuttamaan irrottamalla ne taloudellisesta todellisuudesta.

Luonnon monimuotoisuus on elintärkeää ja se tulee turvata niin, että samalla turvataan maaseudun elinvoima, kotimainen ruoantuotanto, metsätalouden toimintaedellytykset, energiantuotanto ja yksityinen omistusoikeus.

Ennallistamisasetuksen toimeenpanosta tulee Suomelle erittäin raskas taloudellinen rasite. Esillä olleiden arvioiden mukaan ennallistamistoimien hinta on 13–19 miljardin euron välillä, jopa 30 miljardia euroa.

On erikoista, että hallitus ei ole esittänyt uskottavaa arviota siitä, miten toimenpiteet rahoitetaan tai millaisia vaikutuksia niillä on kansantalouteen, julkiseen talouteen, yritysten investointeihin, energiainfrastruktuuriin, maa- ja metsätalouteen tai alueiden kehitykseen.

Myös lainsäädännön arviointineuvosto kiinnitti huomiota siihen, että ennallistamissuunnitelmalla voi olla merkittäviä vaikutuksia elinkeinojen harjoittamiseen sekä julkiselle taloudelle aiheutuviin kustannuksiin.

On selvää, että Suomessa ei voida eikä pidä sitoutua miljardiluokan toimenpiteisiin ilman perusteellista arviota niiden kustannuksista. Taloudellisten vaikutusten arviointi on vastuullisen päätöksenteon edellytys.

Samalla on välttämätöntä varmistua kaikin käytettävissä olevin keinoin siitä, että jo ennallistamissuunnitelmaa laadittaessa pyritään löytämään Suomen ja suomalaisten kannalta kokonaiskestävimmät ratkaisut. Nyt näin ei ole tapahtumassa.

Siksi lakiin olisikin tullut kirjata Ruotsin mallin mukaiset kansalliset reunaehdot ennallistamissuunnitelman laadinnalle.

Ruotsissa hallitus on lähtenyt siitä, että ennallistamisasetuksen jäsenvaltioille jättämä kansallinen liikkumavara hyödynnetään täysimääräisesti, että kansallisia lisävelvoitteita vältetään ja että maanomistajille, yrityksille sekä yhteiskunnalle aiheutuvat haitat minimoidaan. Suomen tulee toimia samalla tavalla.

Erittäin vakava puute hallituksen esityksellä oli, että eduskunnalle ei jää minkäänlaista roolia ennallistamissuunnitelman valmistelussa. Suunnitelma vaikuttaa pysyvästi Suomen maankäyttöön ja luonnonvarojen käyttöä koskeviin ratkaisuihin vuosikymmeniksi eteenpäin. Sen taloudellinen vaikutus on suurempi kuin julkisen talouden sopeutustarve seuraavalla vaalikaudella.

Hallituksen esitys mahdollistaa sen, että suunnitelma valmistellaan, toimitetaan Euroopan komissiolle ja hyväksytään ilman eduskunnan käsittelyä.

Suomessa ylin valta kuuluu kansalle, jota eduskunta edustaa. On kansanvallan näkökulmasta kestämätöntä, että luonnonvarojen käyttöä, maanomistusta ja miljardiluokan julkisia kustannuksia koskevia ratkaisuja tehtäisiin käytännössä virkamiesvalmistelun ja valtioneuvoston päätöksenteon varassa ilman parlamentaarista käsittelyä.

Tämän vuoksi vähimmäisvaatimuksena on, että sekä ennallistamissuunnitelman luonnos että lopullinen suunnitelma tulee saattaa eduskunnan käsiteltäväksi valtioneuvoston selontekona ennen päätöksentekoa.

Vesa Kallio

Hanna Kosonen

keskustan kansanedustajia