Lukijalta: Metsäsertifiointi on metsänomistajalle turha kustannus, joka ei tuota lisäeuroja

Karoliina Niemi kirjoitti kolumnissaan (MT 1.12.), että "metsäsertifioinnilla on merkitystä”.

Olen tyystin eri mieltä. Perusteluni aloitan sertifioinnin sosiaalisesta osasta.

En ole nähnyt uutisia siitä poikkeamisesta missään.

Aivan viime viikkoina olemme lukeneet uutisia siitä, kuinka Suomeen on tuotu Nepalista miehiä metsätöihin. Siitä, kuinka metsäjätti irtisanoo vähiä metsureitaan. Poliisi tutkii Nepalin ihmiskaupan.

Se, että metsäjätti sanoo irti väkeä vähiin huvenneista palkkametsureistaan, puuntuotannon kivijalasta, on minusta täysin sietämätöntä.

Puunjalostaja estää näin tulevaa raaka-aineen saantiaan, kun taimikoiden hoidon valtaisat työrästit paisuvat entisestään eikä tekijöitä ole. Riittävän rumaa sanaa kuvaamaan ristiriitaa en keksi, vaikka rääväsuu olenkin.

Tuontityövoima ei ole ratkaisu, ei työn laatuun eikä työn määriinkään nähden.

Puun tuottamisen taloudellinen kestävyys pettää. Taimikoista kehittyy tiheiköitä, joiden energiapuun keruu koneilla on kallista. Ensiharvennushakkuiden työrästit hipovat miljoonaa hehtaaria. Puut eivät liho ahtaudessa saha- saati sorvipuiksi, joista jalostetut vaneri ja sahatavara ovat käyttökohteissansa liki ikuisia hiilivarastoja.

Ekologisen kestävyyden yksi tavoite ovat riistatiheiköt. Tarvitaanko niitä maassa, jossa on pari miljoonaa hehtaaria viitoja, joissa metso on jalankulkija?

Metsänomistajalle sälytetään sertifioinneissa sitä sun tätä tekoekologista sälää, joka syö tuloja ja aiheuttaa kustannuksia.

Puun hinnoista olen yrittänyt urkkia, josko lisiä sertifikaatista kilahtaisi myyjällekin. Turha vaiva. Sama koskee sertifioinnin kustannuksia.

Juha Aaltoila

Helsinki