Asiantuntijalta: Lannoitteet on nähtävä osana ruokaturvaa ‒ Euroopan komissio valmistelee toimia kriisin helpottamiseksi

Harva ajattelee lannoitteita arjessaan, mutta itse asiassa niitä on kiittäminen lähes jokaisesta ateriastamme. Viljelykasvit tarvitsevat ravinteita kasvaakseen, ja näitä ravinteita saadaan lannoitteista. Ilman lannoitteita ruokaa olisi yksinkertaisesti paljon vähemmän.

Eurooppa on edelleen liian riippuvainen kaasun ja lannoitteiden tuonnista. Sen vuoksi globaalit energiashokit ja geopoliittiset jännitteet vaikuttavat meihin rajusti.

Lannoitteiden tuotanto on riippuvaista energiasta. Kun energian hinnat nousevat, myös lannoitteiden hinnat nousevat. Ja kun lannoitteiden hinnat nousevat, elintarvikkeiden tuotanto kallistuu.

Tällä hetkellä kasvaneet kustannukset jäävät viljelijöiden kannettavaksi. Kesä lähestyy, ja viljelijöiden on päätettävä, mitä viljellään ja kuinka paljon lannoitteita ostetaan. Jotkut viljelijät voivat päätyä vähentämään tuotantoaan, jos se ei ole kannattavaa.

Kyse ei ole kuitenkaan vain viljelijöiden tuloista, vaan myös ruokaturvasta ja ruoan hinnasta.

On kaikkien etu, että lannoitteiden hinnat ovat kohtuullisia ja ennakoitavia viljelijöiden kannalta. Tämän vuoksi esitän lannoitteita koskevaa eurooppalaista kumppanuutta.

Jos jatkamme kuten ennenkin, hyväksymme sen, että elintarvikkeiden hinnat nousevat, eurooppalaiset viljelijät lopettavat tuotannon, riippuvuus tuonnista kasvaa ja lannoitetehtaita suljetaan. Toisaalta, jos päätämme katkaista tämän kierteen, turvaamme tarjonnan ja vahvistamme tuotantoa Euroopassa.

Kumppanuudessa on kyse ruokaturvasta, kilpailukyvystä ja strategisesta riippumattomuudesta. Sen avulla varmistamme, että Eurooppa voi jatkossakin tuottaa ruokaa omiin tarpeisiinsa.

Ensinnäkin Euroopan komissio antaa ennen kesää EU:n viljelijöille merkittävän rahoitustukipaketin, jolla lievitetään elintarviketuotannon kallistuneiden kustannuksien vaikutuksia. Viljelijät tarvitsevat ennakoitavuutta ja tukea valmistautuakseen seuraavaan viljelykauteen.

Sen lisäksi meidän on hyödynnettävä innovointia lannoitteiden käytössä. Täsmäviljely, satelliittikuvat, droonit ja kehittyneemmät maatalouskäytännöt voivat auttaa vähentämään kustannuksia ja käyttämään lannoitteita tehokkaammin. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka tukee investointeja näihin teknologioihin sekä myöntää ennakkomaksuja ja lisätukea viljelijöille, jotta he voivat jatkaa toimintaansa.

Toiseksi meidän on vähennettävä riippuvuuttamme tuontilannoitteista. Tähän pyritään helpottamalla eurooppalaisten vaihtoehtojen, erityisesti orgaanisten ja biopohjaisten lannoitteiden, kehittämistä ja käyttöä. Lannasta, elintarvikejätteestä, kompostista tai muista orgaanisista materiaaleista peräisin olevia ravinteita voidaan jo monin paikoin hyödyntää kierrätyslannoitteissa.

Sekä EU:ssa että jäsenmaissa on kuitenkin edelleen liikaa oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä, jotka hidastavat uusien ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa.

Mukautamme lainsäädäntöämme niin, että se tukee innovointia ja viljelijöiden arkea. Tarkistamme myös nykyisiä sääntöjä, jos tarve vaatii. Käytännössä tarkastelemme muun muassa sitä, miten maatalouden vuosikello voidaan ottaa paremmin huomioon nitraatteja koskevissa EU:n säännöissä.

Kolmanneksi lisäämme avoimuutta ja keskustelua lannoitteiden koko toimitusketjussa.

Euroopan komissio kutsuu lannoitteiden tuottajat, viljelijät ja EU-maat saman pöydän ääreen keskustelemaan nykyisistä haasteista ja siitä, miten niitä voidaan ratkoa yhdessä. Tavoitteenamme on yhdennetyt lannoitteiden sisämarkkinat, jotta viljelijät voisivat ostaa tuotteita helpommin toisista EU-maista.

Myös lannoitemarkkinoiden avoimuutta on lisättävä. Meidän on ymmärrettävä paremmin, miten hinnat muodostuvat. Raportoimme siitä, miten hiilirajamekanismiin ja päästökauppajärjestelmään liittyvät kustannukset siirtyvät viljelijöille. Teollisuutemme tukeminen ei saa olla pois maataloudelta.

Tarvitsemme lannoitteita koskevaa eurooppalaista kumppanuutta, siihen sisältyviä investointeja ja toimia niin koko EU:ssa, jäsenmaissa kuin yksityisellä sektorilla. Asia on kiireellinen ja elintärkeä Euroopan viljelijöille, teollisuudelle ja kuluttajille.

Muutos ei tapahdu hetkessä. Emme kuitenkaan voi lykätä sen aloittamista, jos haluamme pitää huolen ruokaturvastamme ja riippumattomuudestamme.

Christophe Hansen

Maatalous- ja elintarvikeasioista vastaava Euroopan komission jäsen