Suomalaisilla on annettavaa monella alalla, kun Ukrainaa jälleenrakennetaan

Korkeat rakennustyömaat. Modernin miljoonakaupungin vilinä aamuruuhkassa. Ne olivat ensikosketuksia Kiovaan junan ikkunasta maaliskuun alussa. Suoranaisia sodan merkkejä emme oikeastaan nähneet paitsi kun vierailimme kerrostalolla, joka oli vaurioitunut ohjusiskussa helmikuussa. Siviilielämä Kiovassa sykkii yllättävän normaaliin tapaan. Ukrainalaiset ovat näyttäneet, ettei Putin raakuuksillaan pysty heitä lannistamaan. Suureen maahan mahtuu monta todellisuutta.

Vierailua suunniteltaessa minulla kävi mielessä, että mitä jos rintama romahtaa ja miten pahaksi tilanne voi mennä jo maaliskuussa. Vaikka venäläiset tuntuvat vahvistaneen asemaansa pitkin rintamaa, ei isännissämme aistinut paniikkia tai tappiomielialaa. Oli kyse sitten kaukolämpöremonttia esitelleestä insinööristä tai ministereistä virkakuntineen, vaikutelmaksi jäi päättäväinen ja tulevaisuuteen luottava ote.

Sota ei tunnu nielevän kaikkea huomiota. Esimerkiksi Ukrainan metsien – joista yli 90 prosenttia omistaa valtio – hallinnointi ollaan uudistamassa yhtiömuotoon, esimerkkinä mm. Suomen Metsähallitus. Tarkoitus on yli kaksinkertaistaa metsiin liittyvät tulot, päästä eroon korruptiosta ja siirtyä kestäviin metsänhoitomenetelmiin. Saas nähdä, mutta ainakin rakenteita uudistetaan rohkeasti.

Esittelin Ukrainan kollegalle kännykältäni vaimoni kotitilan metsien kuutio- ja ikätietoja OmaMetsä-selaimelta. Ukrainassa ollaan rakentamassa vähän saman tyyppistä ja pyritään digitalisoimaan luvitus avoimeen selainpohjaiseen käsittelyyn. Päätavoite on tappaa korruptio, jota on propuskojen ja pyöreiden leimojen maailmassa vaikeampi valvoa.

Mitä jälleenrakennukseen tulee, on suomalaisilla annettavaa monella alalla. Pääsimme eteenpäin mm. siinä, että Ukraina testaisi Peikko Groupin rakenteiden pomminkestävyyttä, Wärtsilä voisi toimittaa moottorivoimaloita ja Fortum voisi edetä yhteistyössä ydinvoimaloiden kehittämiseksi. Edistimme myös yhteistyötä ympäristötuhojen kartoittamiseksi ja korjaamiseksi.

Korruptio ja toimeenpanon epäonnistuminen ovat Ukrainassa niin syvällä, että realisti on kyyninen. Mutta ilmassa on sellaista yritystä maan kohtalon kääntämiseen, jota en samalla tavalla aistinut edellisellä ministerivierailullani vuonna 2016. Presidentti Zelenskyi on nostanut ministeriöihin uutta väkeä.

EU-sääntöjäkin yritetään toimeenpanna jo tarkemmin kuin meillä. Suomessa saatan välillä tokaista, että tuskin meitä EU:sta erotetaan, jos vähän tulkitsemme. Ukrainalle EU-tien häiriötön eteneminen on elämän ja kuoleman kysymys.

Aiemmat kokemukset EU-ankkurin pidosta oikeusvaltion ja korruption kitkennän saralla ovat olleet vaihtelevia. Nähtäväksi jää, miten syvästi Ukrainan kansakunta syntyi uudelleen Venäjän hyökkäyksen myötä, ja miten pitkälle uudelleensyntyminen johtaa yhteisistä piirteistä irrottautumiseen myös talouden ja hallinnon rakenteissa.

Kolumnin kirjoittaja on ympäristö- ja ilmastoministeri (kok.)