Hankkeet Ukrainan jälleenrakentamiseksi etenevät tahmeasti, koska EU viivyttelee − siihen löytyy yksinkertainen selitys

Euroopan unioni ilmoittautui viime kesänä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin suulla Ukrainan jälleenrakennusponnistelujen ”hermokeskukseksi”.

Tämä tapahtui Sveitsin Luganossa järjestetyssä jälleenrakennuskonferenssissa. Silloin arvioitiin, että jälleenrakentamisen kustannukset nousevat 750 miljardiin euroon.

Sen jälkeen laittomalla hyökkäyksellä sodan käynnistänyt Venäjä on moukaroinut säälimättä Ukrainan elintärkeää infrastruktuuria ja siviilikohteita. Jälleenrakentamisten lasku on noussut vääjäämättä.

Siitä huolimatta jälleenrakennusrintamalla on ollut hiljaista. Von der Leyenin hermokeskuspuheet kuulostavat 13 kuukautta sodan käynnistymisen jälkeen kiusallisilta.

Massiivisen savotan tulevia askeleita ei ole konkretisoitu. Sitoumukset tarvittavista pääomista puuttuvat. Hankkeita ei johda kukaan mistään keskitetysti.

EU ja sen johtavat jäsenmaat keskittyvät toistaiseksi Venäjän hyökkäystä torjuvien Ukrainan joukkojen varustamiseen ja välittömään hätäapuun, esimerkiksi pahasti vaurioituneen energiainfrastruktuurin korjaamiseen.

Jälleenrakennushankkeiden edistämistä jarruttaa se, että Ukrainan tulevaisuus on hämärän peitossa. Kyse ei ole niinkään itse sodan loppuratkaisusta, vaan Ukrainan tulevaisuudesta itsenäisenä eurooppalaisena valtiona.

Ukraina on ollut viime kesäkuusta lähtien virallisesti EU:n jäsenehdokasmaa. Presidentti Volodymyr Zelenskyin ja hänen esikuntansa tavoite on, että jäsenyys toteutuisi jo kahden vuoden sisällä.

Eli ukrainalaisilla on tukeva ote EU-oven kahvasta mutta siihen, että ovea konkreettisesti raotetaan, on vielä matkaa. Ukraina ei täytä jäsenyyskriteereitä ja nopeasta korjausliikkestä on turha haaveilla.

Yhtä turhaa on haaveilla siitä, että EU pystyisi nykyisessä muodossaan sulattamaan Ukrainan kaltaisen maan pikavauhtia täysjäseneksi. Myös unionin on uudistuttava.

Ukrainan jälleenrakentamista jo pelkkä EU-oven raottaminen, jonkinlainen kevytversio jäsenyydestä, edistäisi kuitenkin ratkaisevasti. Se vahvistaisi investoijien luottamusta ja EU pystyisi ”hermokeskuksena” paremmin kontrolloimaan jälleenrakennusmiljardien käyttöä.

Yksi ratkaiseva askel olisi EU:n yhteismarkkinoiden avaaminen Ukrainalle mahdollisimman kattavasti. Sen lisäksi sotaa käyvä maa tarvitsisi jonkinlaiset turvatakuut ainakin EU:n johtavilta jäsenmailta mutta mieluummin myös Yhdysvalloilta ja Britannialta.